Oppivelvollisuuden laajennus hyväksyttiin eduskunnassa 15.12.2020 ja oikeastaan koko vuoden 2021 alkupuolen olemmekin sitten saaneet kuulla sen, minkä opettajat jo lakikäsittelyn aikana ounailivat: rahat eivät riitä alkuunkaan.

Tänään Ilkka-Pohjalaisessa aiheesta jututettiin useita Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueen lukioiden rehtoreita, Sedun vararehtoria ja Järvi-Pohjanmaan alueen sivistysjohtajaa. Kaikki muotoilevat sanomansa ystävällisen toiveikkaasti, että tarpeita nyt kartoitetaan ja arviointiaika on menossa.

Valtio on luvannut kompensoida uudistuksen kustannukset kunnille täysimääräisenä. Siitä on pakko pitää kiinni, jotta uudistuksessa on mitään järkeä ja opiskelijat eri puolilla maata ovat tasa-arvoisessa asemassa.

Oppimiseen se tarkoittaa isoja seurauksia. “Oppikirjat ovat todennäköisesti valtaosin digikirjoja”, linjaa jutussa Laihian lukion rehtori Ari Puumala. Se on iso muutos esimerkiksi omille lapsilleni, joista vanhin on menossa lukioon ja on aina lukenut vain painettua kirjaa. Psykologin näkökulmasta arvelen, että muutos ei tule jäämään vaille vaikutuksia.

Lukevatko toista astetta käyvät näitä oppikirjoja erilliseltä lukulaitteelta, koulun läppäriltä vai kännykältä?

Läppäriltä tai kännykältä lukeminen on jatkuvien keskeytysten vuoksi haastavaa. Keskeytyksiä aiheuttavat plingahdukset ja plongahdukset, ja vaikka ne laittaisi pois päältä, silti mieli on ruudun äärellä tottunut hairahtumaan. Pääseekö digitaalisessa oppimisympäristössä todella syventymään oppimiseen? En tiedä. Digitaalisista oppimisympäristöistä on hetken googletuksen perusteella tehty viiden viime vuoden aikana runsaasti erilaista tutkimusta, mutta en oikein saa niiden perusteella kokonaiskuvaa kokemuksista ja vaikutuksista. Ehkä asiasta pitäisi puhua enemmän.

Itse pidän toisen asteen koulutusuudistusta periaatteessa hyvänä asiana, mutta aikataulua liian kiirehdittynä. Olisin ensinnäkin halunnut suunnata paljon enemmän resursseja alaluokkiin ja tukitoimiin, ja tätä toisen asteen maksuttomuuttakin olisi voitu odottaa vielä vuosi ja valmistella paremmin. Nykyiset ysiluokkalaiset enää kaipaisi lisää sekasortoisia vuosia koulupolulleen – kaksi edellistä koronan kourissa ovat jo olleet ihan riittävästi.

Näillä kuitenkin mennään. Uudistus tulee ja kunnissa se maksetaan.

Mitä sitten tehdään, jos rahat eivät kunnissa riitä? Sitten pitää tinkiä muualta kuin koulusta. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus, heiltä emme enää lainaa.