Minun tarinani

2021 Siirryin työskentelemään pääasiassa Seinäjoen lukiolaisten parissa. Kunnallisvaalit lähestyvät…

2020 Aloitin puolipäiväiset työt SeAmk opiskeluterveydenhuollon psykologina. Korona tuli. Julkaisin kolme lasten- ja nuortenkirjaa, edellisvuoden peruja. Tulin valituksi Keskustassa moniin eritasoisiin pieniin luottamustehtäviin. Päätin lähteä ehdolle seuraavan vuoden kuntavaaleissa. Miksei?

2019 Muutosten vuosi. Perheessä päättyi pitkäaikainen taitoluisteluharrastus. Voimavaroja vapautui paljon ja samalla avautui tilaisuuksia: Pyydettäessä ryhdyin ensin Pohjanmaan kirjailijoiden, sitten MLL Seinäjoen puheenjohtajaksi. Aloitin kirjallisuuden perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa sekä ranskan opiskelun iltalukiossa. Pitkän harkinnan jälkeen liityin Keskustaan ja lähdin mukaan politiikkaan.

2018 Julkaisin toisen, seitsemän vuotta työn alla olleen romaanini Pala omaa taivasta. Voitin Lasten LukuVarkaus-palkinnon teoksella Nellyn uudet kuviot. Loppuvuodesta sain Runeberg Junior -ehdokkuuden teoksella Tuplapulma, Maria!

2016 Julkaisin kaksi lasten- ja nuortenkirjaa sekä omaelämäkerrallisen asiaproosateoksen vanhempieni sairastumisesta ja kuolemasta, nimeltä Sairauden voittamat. Huomasin, että olin ammattikirjailija.

2014 Viides lapsemme syntyi. Julkaisin ensimmäisen nuortenromaanini, Miisan kaksoisaxel. Toipuminen edellisistä vuosista jollain lailla käynnistyi.

2013 Isä kuoli. Puolisoni etätyösopimus irtisanottiin ja Helsinkiin muuton välttääkseen hän jäi perhevapaalle. Minä aloin työskennellä nuorisopsykiatrian osastolla osapäiväisesti.

2012 Sain kokovuotisen apurahan taiteilijan työhön Pohjanmaan taidetoimikunnalta, mutta työ jäi sivuseikaksi. Äiti kuoli. Neljäs lapsemme syntyi hätäsektiolla. Isä sairastui haimasyöpään. Ryhdyin perheyrityksen toimitusjohtajaksi lopettaakseni yrityksen, ei ollut valinnanvaraa. Mursin käteni. Kauhea vuosi.

2011 Esikoisteokseni Veljen vaimo julkaistiin. Kovaa ryöpytystä, pyöritystä.

2010 Sain ensimmäisen kustannussopimuksen! Media löysi blogini ja olin mm. Imagen kannessa. Äitini sairastui munatorven syöpään.

2009 Kolmas lapsemme syntyi. Muutimme uuteen kotiin ja vietimme suurta perhejoulua, isoäitinikin tuli paikalle Oulusta. Äitiyslomalla aloin paneutua pitkäaikaiseen haaveeseeni: aloin kirjoittaa tosissani romaania. Työtä vauhdittaakseni perustin blogin Minusta tulee kirjailija.

2008 Elämä Seinäjoella alkoi tuntua hyvältä, paljon paremmalta kuin ruuhka-Suomessa, jossa ei ollut rahaa kunnon kotiin ja kaikki oli kaukana. Minulle tarjottiin töitä, otin niitä vastaan. Lapset aloittivat päivähoidon. Luovuimme Helsingin-asunnostamme ja myin jalkapalloverkkosivuston muutamalle sivustolla toimineelle toimittajalle. Loppuvuonna kävimme katsomassa taloa Joupin alueelta – nykyistä kotiamme.

2007 Toimin perhepäivähoitajana, hoidin kotona omia lapsia ja yhtä pientä poikaa. Elämä otti uuden suunnan, kun muutimme joulukuussa Seinäjoelle, jossa suorittaisin psykologin tutkintoon kuuluvan puolivuotisen harjoittelun. Isoäidit hoitivat sen aikaa lapsia.

2006 Toivoimme ja saimme toisen lapsen. Raskauden aikana kävin lääkärillä valittelemassa jotain vaivoja. Nuorehko mieslääkäri ei nähnyt niitä kummoisiksikaan, vaan totesi: ”Töihin sitten vaan!” Tulistuneena kerroin hänelle, että minulla on kotona 1-vuotias lapsi, keskeneräinen psykologin tutkinto ja täysipäiväinen oman yrityksen verkkosivusto, että sairasloman käsite on ihan vieras ja halusin apua vaivaan, enkä lomaa! Hän meni hiljaiseksi…

2005 Esikoisemme syntyi. Päivä oli sopiva: olin juuri tehnyt verkkosivulle Mestarien liigan välieräotteluparien ennakot, ja seuraavaan otteluparin puoliskoon oli kaksi viikkoa. Syksyllä vietimme suuria pohjalaishäitä Isossakyrössä.

2004 Menimme kihloihin. Aloimme toivoa lasta – ja onni oli heti myöten. Syksyllä menimme siviilissä naimisiin eräänä perjantaina. Pyysin luennoitsijalta, voisinko tulla ryhmätyötunnille myöhässä vihkiäisten takia. Hän kauhistui, että ole nyt ihmeessä koko päivä poissa, jos naimisiin menet!

2003 … muutin takaisin Suomeen. En sopeutunut Iso-Britanniaan ja rakastuin ystävääni, jalkapalloa seuraavaan diplomi-insinööriopiskelijaan, joka asui Suomessa. Hain ja pääsin Helsingin psykologian laitokselle, sillä psykologia oli alkanut tuntua enemmän omalta kuin lääketieteellinen. Elämälle löytyi suunta!

2002 Muutin Liverpooliin, Iso-Britanniaan opiskelemaan psykologiaa ja biologiaa. Kiinnostuin myös antropologiasta. Tarkoitus oli pysytellä siellä 3-vuotisen BSc-tutkinnon ajan, mutta…

2001 Perustin jalkapalloaiheisen verkkosivuston, Futismaailma.comin, koska Suomessa ei vielä sellaista ollut. Opettelin koodaamaan ja etsin sivustolle muita töihin. Sivusto pyöri vapaaehtoispohjalta, mutta tosissaan. Pyrin lääketieteelliseen Tampereella, mutta jäin aiempaa kauemmas.

2000 Pyrin Oulun lääketieteelliseen. En päässyt. Jatkoin töitä Citymarketissa ja perheyrityksessä, tilitoimistossa.

1999 Muutin kotoa yksiöön Helsingin Kalliossa. Aloitin työt Itäkeskuksen Citymarketin kassalla. Keväällä valmistuin ylioppilaaksi 17-vuotiaana. Lukioaika oli ollut myrskyisää, enkä tiennyt, mitä haluaisin tehdä.

1996 Ollessani 8. luokalla päähäni pälkähti, että voisin mennä lukioon jo ensi vuonna. Luokallani oli koulukiusaamista enkä viihtynyt siellä. Pyysin lupaa rehtorilta, onnistuin! Luin kesän ja aloitin syksyllä lukion 14-vuotiaana.

1994 Aloitin yläasteen Alppilan koulussa, joka sijaitsi kantakaupungin alueella kaukana kotoani. En muista, miksi halusin sinne, sillä en tuntenut koulusta ketään. Ensimmäisenä päivänä seurasin tarkkaan, kun luokkia jaettiin. Menin sopivannäköisen tyttöporukan luo ja sanoin: ”Me ollaan kuulemma samalla luokalla.” Myöhemmin ainakin Terhi ja Sara kertoivat ihmetelleensä rohkeuttani. Niin ihmettelin itsekin. Pakko oli pärjätä!

1990 Siirryin kolmannelle luokalle Pelimannin koulun musiikkiluokalle. En ollut kovin musikaalinen ja hain luokalle ystäväni Maaritin perässä. Yllätyin päästessäni sisään, enkä vieläkään tiedä, miksi niin kävi. Olin varmaan viimeinen sisäänpäässeistä!

1988 Aloitin koulun lähikoulussa, Teuvo Pakkalan koulussa. Koulu oli päiväkodin yhteydessä, siinä oli kaksi luokkaa ja pieni sali.

1986 Perheeni ja minä muutimme kerrostalolähiöön Helsingin Pohjois-Haagaan. Sain veljeni kanssa yhteisen huoneen ja kerrossängyn.

1984 Sain pikkuveljen, vaikka kuulemma olisin mieluummin ottanut villakoiran.

1981 Synnyin vanhempieni esikoiseksi Helsingin Puu-Vallilassa. Vanhempani muuttivat Helsinkiin Oulusta vähän ennen syntymääni.