Tunnustan ja tunnistan: elän keski-iän kriisiä. Lasten kasvaminen ja toisaalta vanhempien menettäminen varhaisessa iässä saa pohtimaan, mitä vielä ehdin elämässä – mitä merkitystä tekemisilläni on – mikä jälki minusta jää.

Tämä jää:

Pohjalainen kirjallisuuspalkinto jaetaan ensimmäistä kertaa 10.10.2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi.

Pitkään ihmettelin, miksei meillä tätä palkintoa ole. Ei sitä kukaan näyttänyt järjestelevän, joten aloin järjestellä sitä sitten itse. Ensin vein ajatuksen Pohjanmaan kirjailijat ry:lle, josta puolestaan veimme sen maakuntalehti Ilkka-Pohjalaiselle. Tänään palkinto on julkistettu ja syksyllä se ensimmäistä kertaa jaetaan.

Maailmaa voi siis muuttaa. Kotikuntaa, maakuntaa, kotimaataan ja hieman maailmaakin voi muuttaa. Ei pelkästään Greta Thunberg tai Donald Trump, vaan myös minä ja me kaikki.

Olen itse Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon palkintoraadissa enkä siis voita, mutta joku voittaa. Hänen nimensä jää kirjoihin ja kansiin, myöhemmin sitten muiden. Vielä 300 vuoden päästä lukee sen ajan wikipedioissa, että Pohjalainen kirjallisuuspalkinto, vaikka minä olen maatunut, omat kirjani hapertuneet eivätkä lapsenlapsenlapsenlapset muista edes edeltäjän nimeä.

Hieno päivä ennen kaikkea pohjalaiselle kirjallisuudelle, mutta myös minulle henkilökohtaisesti. Sitten pitääkin keksiä jotain muuta, mihin vaikuttaa.

Mikä onni, että on nuo kuntavaalit tulossa!