Terveys syntyy yhteisöissä

Ilmari Ylä-Autio osui naulan kantaan kirjoittaessaan kunnan vastuusta terveyden edistämistyössä (IP 21.9.).

Hyvinvointialueiden aloittaessa tulee terveyden edistäminen olemaan kuntien ydintoimintaa. Kunnissa tätä työtä tekevät kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimi, minkä lisäksi terveyden edistämiseen kuuluu suuri määrä järjestö-, yhdistys- ja seuratoimintaa.

Lähes kaiken terveyden edistämiseen tähtäävän toiminnan keskiössä ovat erilaiset yhteisöt: urheilujoukkueet, laulukuorot, vertaistukiryhmät, retkiporukat, kökkäväki. Toiminnallisessa yhdessäolossa kohdataan, jutellaan, vaihdetaan hymyjä, nauruja, kosketuksia, osoitetaan avuliaisuutta ja kohteliaisuutta.

Kaupungistumisen ja teknologian edistymisen myötä on kuitenkin yksinäisyydestä tullut Suomessa paljon yhteisöllisyyttä yleisempää. Koronapandemia puski meidät yhä kauemmas toisistamme, ruutujen taa. Mitä nuorempi sukupolvi, sitä enemmän aikaa vietetään yksin.

Vaikka yhteiskunta on muuttunut nopeasti, ihminen ei ole. Yksinäisyys aiheuttaa elimistössä stressireaktion, joka altistaa niin fyysisille kuin psyykkisille sairauksille.  Yksinäisyydellä on havaittu yhteyttä mm. ahdistukseen, masennukseen ja itsemurha-alttiuteen sekä kohonneeseen verenpaineeseen, sydän-, syöpä- ja muistisairauksiin sekä tulehdussairauksiin.

Ei ole yllätys, että perinteisen naapuri- ja kyläyhteisöllisyyden murentuessa on sairastavuus lisääntynyt. Fiksu päättäjä osaakin vetää jo johtopäätöksen, että yhteisöön kuuluminen siis myös vähentää palvelujen tarvetta – eli kuluja.

Silti juuri tämän yhteisöllisen työn rahoitus on hyvinvointialueiden aloittaessa katkolla. Perinteisesti kunnissa erilaisten yhdistys- ja seuratoimijoiden rahoitusta on aivan oikein perusteltu sote-sektorin kulujen vähenemisellä. Kun porkkana nyt katoaa ja samanaikaisesti kunnan lakisääteisten palvelujen kulut kasvavat, miten varmistetaan, että rahaa riittää ennaltaehkäisevään työhön?

Riitettävä on, jotta me kaikki voisimme tulevaisuudessa hyvin – paremmin kuin nyt.

Ja tulevaisuus on nyt.

Siksi haastan kaikki alueemme kunta- ja hyvinvointialueiden päättäjät pohtimaan käsi kädessä tämän syksyn talousarvion kanssa myös yhteisöllisyyden merkitystä. Mihin rahat teillä riittävät?