Hei Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii!

Niin että on. Olin eilen siis Huomenta Suomessa puhumassa kirjastani ja sen sekä Minusta tulee kirjailija -blogin saamasta vastaanotosta.

Jos missasit ja jostain käsittämättömästä syystä haluat silti katsoa kyseisen pätkän, niin se löytyy MTV3:n Katsomosta tämän linkin takaa.

Kaikkien kaverien ja äidin ja isän ja mummojen mielestä olin tietysti ihan huippuhyvä, luonnollinen, en yhtään hermostunut, naseva, pätevä, älykäs ja kaikkea muuta sellaista. Itse en vielä ole katsonut. On niin kiva uskoa oikeasti olleensa huippuhyvä, luonnollinen, pätevä, naseva ja ennen kaikkea nätti, niin kuin lapset sanoivat!

Mua haastatteli toimittaja Tuomas Forsell, joka onnistui lyhyessä ajassa lanseeraamaan hyvän ajatusmallin: blogi on kuin kirjan oheistuote. Siinäpä pohdiskeltavaa ainakin runoilija Jouni Kempille, joka on joskus käynyt mun blogissa kaipailemassa oheistuotteita (ja itse teettänytkin omalle runokirjalleen t-paitoja oheisiksi, ellen nyt ihan väärin muista).

Niin ja hei, parasta oli tietysti se, että sain istua Tuomas Holopaisen kanssa samassa pöydässä! Ihan niin kuin olisin muka tärkeäkin ihminen!

Moikka maailma ja muutkin

Ja yhtäkkiä kaikki on toisin…

Kävin eilen Twitterissä keskustelua siitä, mikä on ilmiö. Yhdessä kefeidin ja Oolatuksen kanssa päättelimme, että ilmiö edustaa muutosta ja sillä on oltava takanaan ainakin jonkin verran suosiota. Ilmiöstä voi myös käynnistyä trendi, jos monet alkavat toteuttaa ilmiön toimintatapoja.

Ilmiöt ovat nykymaailman päiväperhosia – ominaista ilmiöille on, että ne eivät kestä aikaa.

Toisaalta ilmiöt voivat myös muuttua instituutioiksi. Tai kutistua tavallisiksi taapertajiksi.

Tämä siksi, että oon lukenut viime päivinä ja viikkoina yhä useammin olevani ”ilmiö”. Jopa jokanaisen ykkösmediaan eli Vauvan keskustelupalstalle oli aloitettu ketju, jossa kysyttiin mitä mieltä olette ilmiöstä nimeltä Henna Helmi Heinonen. Kauankohan tällainen jatkuu?

En muuten lukenut sitä ketjua, näin vaan otsikon. Olkoon mitä mieltä vaan, mutta toivottavasti lukevat Veljen vaimon!

Joka tapauksessa tervetuloa taas!

Mitäs tykkäilette tästä uudesta ulkoasusta? Vielä on pientä hiomista vailla, mutta piti saada eetteriin jo…

Käyttöön tulee vähän uusia pelisääntöjä kommentoinnin suhteen. Edellisen, Minusta tulee kirjailija -blogin, taipaleen lopulla kun anonyymi kommentointi ryöstäytyi totaalisesti käsistä. Bloggaamisen on tarkoitus olla hauskaa eikä ääretön miinakenttä!

Niinpä täysin anonyymi kommentointi ei ole enää sallittua. Tarkoittaa:

Voit edelleen kommentoida nimimerkillä – mutta vastauksen yhteyteen on jätettävä käytössä oleva sähköpostiosoite. Sähköpostiosoitetta ei julkaista eikä käytetä mihinkään mainos- tai tiedotuspostitukseen. Mutta sen perusteella minä tiedän, ketkä täällä kommentoivat – uskon, että siten jokainen muistaa hyvät tavat.

Ensimmäiset jätetyt kommentit jäävät odottamaan arviointia. Sitten kun olen hyväksynyt  käyttäjältä yhden kommentin, seuraavat tulevat julki ilman arviointia.

Sellaisten käyttäjien kommentteja en sitten tule julkaisemaan, jotka eivät ilmoita millään lailla kuka ovat tai ketä edustavat. Eli jos viestissä ei ole joko oman nettisivun osoitetta tai kyllin luotettavaa sähköpostiosoitetta (posti@posti.com ei riitä).

Kun minä puhun kaiken omalla nimelläni, on pelkästään reilua, että tiedän kenelle vastaan ja kuka kommentoi.

Ni! Kun tää on mun nettikoti ja minä teen täällä mitä tahdon!