Moikka maailma ja muutkin

Ja yhtäkkiä kaikki on toisin…

Kävin eilen Twitterissä keskustelua siitä, mikä on ilmiö. Yhdessä kefeidin ja Oolatuksen kanssa päättelimme, että ilmiö edustaa muutosta ja sillä on oltava takanaan ainakin jonkin verran suosiota. Ilmiöstä voi myös käynnistyä trendi, jos monet alkavat toteuttaa ilmiön toimintatapoja.

Ilmiöt ovat nykymaailman päiväperhosia – ominaista ilmiöille on, että ne eivät kestä aikaa.

Toisaalta ilmiöt voivat myös muuttua instituutioiksi. Tai kutistua tavallisiksi taapertajiksi.

Tämä siksi, että oon lukenut viime päivinä ja viikkoina yhä useammin olevani ”ilmiö”. Jopa jokanaisen ykkösmediaan eli Vauvan keskustelupalstalle oli aloitettu ketju, jossa kysyttiin mitä mieltä olette ilmiöstä nimeltä Henna Helmi Heinonen. Kauankohan tällainen jatkuu?

En muuten lukenut sitä ketjua, näin vaan otsikon. Olkoon mitä mieltä vaan, mutta toivottavasti lukevat Veljen vaimon!

Joka tapauksessa tervetuloa taas!

Mitäs tykkäilette tästä uudesta ulkoasusta? Vielä on pientä hiomista vailla, mutta piti saada eetteriin jo…

Käyttöön tulee vähän uusia pelisääntöjä kommentoinnin suhteen. Edellisen, Minusta tulee kirjailija -blogin, taipaleen lopulla kun anonyymi kommentointi ryöstäytyi totaalisesti käsistä. Bloggaamisen on tarkoitus olla hauskaa eikä ääretön miinakenttä!

Niinpä täysin anonyymi kommentointi ei ole enää sallittua. Tarkoittaa:

Voit edelleen kommentoida nimimerkillä – mutta vastauksen yhteyteen on jätettävä käytössä oleva sähköpostiosoite. Sähköpostiosoitetta ei julkaista eikä käytetä mihinkään mainos- tai tiedotuspostitukseen. Mutta sen perusteella minä tiedän, ketkä täällä kommentoivat – uskon, että siten jokainen muistaa hyvät tavat.

Ensimmäiset jätetyt kommentit jäävät odottamaan arviointia. Sitten kun olen hyväksynyt  käyttäjältä yhden kommentin, seuraavat tulevat julki ilman arviointia.

Sellaisten käyttäjien kommentteja en sitten tule julkaisemaan, jotka eivät ilmoita millään lailla kuka ovat tai ketä edustavat. Eli jos viestissä ei ole joko oman nettisivun osoitetta tai kyllin luotettavaa sähköpostiosoitetta (posti@posti.com ei riitä).

Kun minä puhun kaiken omalla nimelläni, on pelkästään reilua, että tiedän kenelle vastaan ja kuka kommentoi.

Ni! Kun tää on mun nettikoti ja minä teen täällä mitä tahdon!

19 Replies to “Moikka maailma ja muutkin”

  1. Lähti ihan loistavasti käyntiin, olin sulkenut kommentoinnin sitten kokonaan!

    No. Nyt pelaa.

    1. Pökkelö koodaaja oli laittanut väärän linkin. Nyt toimii 🙂

      P.S. Väärinkäsitysten välttämiseksi: olin itse se koodaaja.

  2. Oikein. Jos ei ossaa olla kiltisti, niin saippuata suuhun! 🙂

    Hyvältä näyttää.

  3. Pinkki kippis uudelle blogille!

    Veljen vaimon julkaisun jälkeen anonyymit olivat ehkä jo hartautuneet hetkeen, jolloin saavat vetää Veljen vaimon virtuaalivessanpöntöstä alas. Siksikö, että olet ärsyttävä? Osittain. Kehtaatkin kirjoittaa omassa blogissasi omia mielipiteitäsi. Suurin syy voi olla se, että käsikirjoituksesi on ylittänyt julkaisukynnyksen. Suomessa on ne sata ja tuhat kirjoittajaa, jotka meinaavat, että ”minusta tulee kirjailija”. Mutta ei, kaikista ei tule. Kaikista hyvistäkään ei tule. Ehkä promillesta tulee. Huonoimmillasikin olet todennäköisesti parempi kirjoittaja kuin anonyymit kriitikot. Sekin *tuttaa.

    Suosikki(ohjaaja)ni Oliver Stone toivoi jossain haastattelussa, että hänen työhönsä kohdistettu kritiikki kohdistuisi leffoihin. Ei siis alkaisi hänen persoonastaan ja päättyisi siihen. Stone on myös sanonut, että ”korruption voimaa ei tule aliarvioida”. Minä sanon, että kateuden voimaa ei tule aliarvioida.

    Se taisi olla Jean Sibelius, joka lausui:pay no attention to what the critic’s say a statue has never been set up in honor of a critic. Hyvästä kritiikistä voi ottaa opiksi, huonosta ei kannata. Ja tämän jälkeen pidetään sitä hauskaa!

    PS. Ylitimme Veljen vaimon kanssa keskiaukeaman…

  4. Moikka vaan sinnekin! Kirjasi on enää vain vähän kesken. Pidin todella paljon! Uutta odottaen!

  5. Moikka Helmi!
    Ensivaikutelma uuden blogin ulkonäöstä oli, että vau, onpa tyylikästä 🙂 Hienolle näyttää ja hyvältä vaikuttaa! Ja oli muuten HYVÄ juttu se tämänaamuinen Huomenta Suomi, hyvin vedit 🙂

  6. Hei Henna!
    Löysinpä minäkin tieni tänne muiden blogien kautta ja haluaisin tietää sellaista, kun kerrot, että meni vain vuorokausi kun sait kustantamosta myöntävän vastauksen, niin millaisen saatekirjeen teit? Mietityttää tuo saatekirje ylipäätään ja ajattelin, että teitkö jotenkin erityisen persoonallisen ja kiinnostusta herättävän saatteen, että lähetettyjen käsikirjoitusten joukosta poimivat juuri sinun tekstisi niin nopeasti luettavaksi?

  7. Hei!

    Onpa mukavaa kun jatkat blogia 🙂 Olen ollut ahkera blogisi lukija, vaikka en olekaan aikaisemmin kommentoinut mitään.

    Ymmärrän hyvin syyt miksi suljit edellisen blogin ja laitoit tähän ”tiukemman” kommentointilinjan. Puskasta on helppo huudella kun ei tarvitse kantaa vastuuta. Kuten itsekin sanoit, esiinnyt täällä omalla nimelläsi ja tämä on ”nettikotisi”. En minäkään haluaisi omaan kotiini mellastavaa joukkoa ”tuntemattomia” ihmisiä.

    Kaikkea hyvää ja intoa kirjoittamiseen!

  8. Moi! Vanhan blogisi puolella en tainnut kommentoida kertaakaan, mutta kiinnostuksella olen seurannut blogiasi reilut puoli vuotta.

    Kirja on vielä lukematta, kun opiskelijabudjetilla kirjasto on se pääasiallinen lukemisen hankkimislähde. Etukäteen kuvittelen, ettei kirja sovi omaan makuuni – ainakin rakastan sitä Salingeria ja Sieppari ruispellossa, jonka itse muistaakseni nimesit jossain vaiheessa inhokiksesi 🙂 Mutta mielestäni asenteesi ja toimintasi ravistelee koko kirjallisuusmaailmaa kiinnostavalla tavalla, joten tsemppiä tulevaan! Ihan taatusti jatkan lukijana tästä eteenpäinkin.

  9. Kiiiiiiiiiiiiiiiiiitos kaikille teille 🙂 🙂 🙂 Kollektiivisesti. Olipa mukava tulla kotiin ja huomata, että kommentteja on tullut. Olin siis vuorokauden verran reissussa Helsingissä, ja sillä aikaa sain tämän ensimmäisen postauksen julki, mutta kommentit junnasivat.

    Annie Mee: Eikä, mä en oo koskaan lukenut Salingeria! On kyllä ollut tarkoitus. Mistähän kirjasta ois ollut oikeesti kyse… hmm… Pitääpä panna korvan taakse, että miettisin omia inhokkikirjoja. Tai no, ehkä tuo inhokki on vahva ilmaisu – en nimittäin muista nyt heti mitään kirjaa jonka olisin lukenut kokonaan ja josta en olis pitänyt, mutta monta kesken jäänyttä kyllä tulee mieleen.

    kyllä tämä tästä: Juuri luin jostain arvion, että saate on erittäin tärkeä juttu. Että hyvä saate voi saada lukemaan kässäriä vähän pidemmälle tai vähän aiemmin kuin muuten tapahtuisi. Mä kirjoitin selkeän ja graafisesti erottuvan, napakaksi kootun yhden A4:n mittaisen saatteen, jossa oli myös mun kuva. Eihän se mitään ratkaissut, muttei se ainakaan haitannut 🙂

  10. Tunnustan: luin sun aikaisempaa blogia mutten koskaan uskaltanu kommentoida, öh. Oon yrittäny jahdata Veljen vaimoa kirjastoista mut eihän sitä tietenkää löydy sillon ku sitä tahtoisi lukea. Oon vaa pirun utelias näkee millai kirja se on.

    Nööh, aattelin ilmottaa nyt kuitenki että lueskelen tätä yhä, nyt varmaan vähän aktiivisemmin kuin aikaisemmin. Hyvältä näyttää nää sivut! Harmi etten itse osaa tehdä minkäännäkösiä ulkoasuja vaa pitää tyytyä valmiisiin.

    PS. Mäki tahdon olla kirjailija.

  11. Hih hei, kiva kun tulit kaapista, Sanna 🙂

    Eräs kaverini ilmoitti seurailleensa pakonomaisesti Veljen vaimon varauksia Helmet-kirjastoista. Jos oikein osaan hänen tilastojaan lukea, niin nyt varauksia on 29. Paljon nopeammin saa käsiinsä kuin Nenäpäivän ja Totta, niistä on yli 1000 varausta! Kappaleitakin tosin yli 400 molempia, Veljen vaimoa on huikeat neljä 🙂 Rimmisen tai Pulkkisen taitaa siis saada käsiinsä todennäköisesti nopeammin, jos mun matikkapää osaa yhtään vielä laskea.

  12. Olipas sekava kommentti äsken. Taidan mennä nukkumaan.

  13. Liikaa sannoja, joten otetaan käyttöön tuulahdus menneisyydestä 😀 Kiva, kun taas bloggaat!

    Luin kirjan kolmessa erässä (junassa Helsinkiin, kun kaveri oli töissä ja junassa takaisin Tampereelle) tässä viikonlopun aikana ja tykkäsin! Omaan makuun sopivan kepeä ja tekstiä vain ahmi eteenpäin, että mitäs sitten seuraavaksi, mutta takuulla juuri niin viihteellinen ja kepeä, että kriitikot nipottaa… Innolla jään odottelemaan Juuria 🙂

    Ai niin ja aiemmin ihmiset kommentoivat, että henkilöitä olisi liikaa ja aina ei tiedä, kuka puhuu, joten oletin kirjan olevan jotenkin sekava, mutta itselle ei kumpikaan noista kohdista tuottanut mitään ongelmia! Tiesin aina, kuka puhuu ja en jäänyt hämmästelemään henkilöiden määrää 🙂

Kommentit on suljettu.