Kaikilla Suomen päättäjillä on lähivuosina yksi tehtävä ylitse muiden: lasten ja nuorten hyvinvointi on nostettava kaikessa ajattelussa etusijalle.

2020-luvun lasten ja nuorten elämässä on yhtä aikaa meneillään kaksi valtavaa ilmiötä. Ensin alkoi ihmissuhteiden ja palveluiden siirtyminen verkkoon, sitten tuli koronapandemia, joka vielä kiihdytti ihmisten etääntymistä toisistaan. Näiden mullistusten vaikutuspiirissä kasvaminen ei saa tehdä yhdestäkään ikäluokasta väliinputoajia.

Me lasten ja nuorten parissa työskentelevät näemme, miten isoja haasteita kuuluu kasvamiseen 2020-luvulla. Tavallisimmankin koululaisen arkeen kuuluu paljon some-vertailua ja itsekritiikkiä, fyysistä liikkumattomuutta ja ihmissuhdetaitojen harjaantumisen puutetta, kun kohtaamiset ovat vähentyneet murto-osaan 20 vuoden takaisesta. Yhä useampi lapsi ja nuori on yksinäinen. Korona ja etäopetus on vienyt monilta kesäleirit, kesätyöpaikat ja jopa mahdollisuuden kouluttautua optimaalisella tavalla, lähiopetuksessa. Lisäksi aikuisen näkymättömissä somessa pääsevät kovin usein jo nuorella iällä leimahtamaan myös yksilölle kaikkein tuhoisimmat ilmiöt: kiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö sekä äärimmäiset ryhmäkulttuurit ja vihapuhe.

Mikään tästä ei ole lasten ja nuorten vika. He ovat aivan yhtä innokkaita ja ihania kuin edellisten sukupolvienkin nuoret. He vain kasvavat aikuisiksi keskellä poikkeuksellisen vaikeita ja muuttuvia oloja.

Tilannekatsauksen näemme uutisotsikoista. Nuorisobarometrissä nuoret olivat tyytymättömämpiä elämäänsä kuin koskaan. Professoritasolla kannetaan huolta korona-ajan vaikutuksista niin pikkulasten kuin kouluikäisten kehitykseen. Ympäri maata lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikoiden lähetemäärät ovat kasvaneet jopa 30-40% viime vuodesta.

Ei näin.

Tämän päivän lapset ovat 2050-luvun Suomi: meidän tuleva työvoimamme, veronmaksajamme, taksikuskimme, sairaanhoitajamme, yritysjohtajamme. Meidän tämän päivän aikuisten on varmistettava, että he saavat vastavoimia ajan suurille mullistuksille. Se tarkoittaa aiempaa pienempiä päiväkoti- ja opetusryhmiä, matalan kynnyksen maksuttomia harrastuksia, nuorisotiloja ja muita kohtaamispaikkoja sekä aiempaa enemmän aikuisia auttamaan ja tukemaan kasvun tiellä.

Pohjimmiltaan kaikilla päättäjillä on vain yksi homma. Se on tulevaisuus. Ei munata sitä.