Vanhemmuus on maailman parhaita juttuja. Sanon kokemuksesta. Esikoiseni muutti juuri kotoa, nuorimmainen suopuu vielä syliin. Takana on 17,5 vuotta sylejä, haleja, itkuja, nauruja, romahduksia ja oivalluksia. Pahimmat päivät vaihtaisin pois, mutta leijonanosan eläisin uudelleen.

Vanhemmuus on maailman parhaita juttuja. Sanon kokemuksesta. Esikoiseni muutti juuri kotoa, nuorimmainen suopuu vielä syliin. Takana on 17,5 vuotta sylejä, haleja, itkuja, nauruja, romahduksia ja oivalluksia. Pahimmat päivät vaihtaisin pois, mutta leijonanosan eläisin uudelleen.

Vanhemmuus on ihana etuoikeus ja pääosin tavallista arkea, jossa ei vaadita supertekoja.

Vanhemmuus ja syntyvyys ovat myös hyvinvointi-Suomen elinehto. Syntyvyys on nyt sellaisella tasolla, että vain 14 vuoden päästä maamme väkiluku kääntyy laskuun. Vuonna 2040 maassamme on ennusteiden mukaan enää 15 kuntaa, joissa syntyvyys ylittää kuolleisuuden.

Kun koko hyvinvointivaltiomme perustuu väkiluvun kasvulle ja verokertymälle, tarkoittaa väkiluvun lasku Suomen talouden ja tulevaisuuden kannalta valtavia muutoksia. 2040-luvulla lähes kaikkialla säästetään ja ajetaan alas kouluja, päiväkoteja, sote-keskuksia, kirjastoja, taidehalleja, konserttisaleja, kokouskeskuksia.

Tämän päivän nuoret empivät perheellistymistä monista syistä, muun muassa globaalin ympäristökriisin, elämäntapojen muuttumisen, onnistumisen paineiden ja kustannusten vuoksi. Osaan huolista voidaan vastata poliittisilla päätöksillä.

Kuullessani valtiovarainministeri Annika Saarikon esityksen ylimääräisestä lapsilisästä, ajattelin, että nyt on hieno ajatus! Inflaatio ja arjen kustannusten nousu osuu kaikkein pahimmin juuri lapsiperheisiin, joissa 1-2 ihmisen tuloilla elätetään kolmea, neljää tai jopa seitsemää henkilöä, kuten omassa perheessäni. 

Yllättäen esitystä vastustettiin voimakkaasti. Yhteiskunnallista keskustelua hallitsi äkkiä perhevastainen paatos, jonka mukaan ylimääräinen lisä on epäonnistunut esitys.

“Saarikon ehdottama ylimääräinen lapsilisä sortaisi perheettömiä”, kirjoitti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 6.8.

Jopa koko lapsilisäjärjestelmä kyseenalaistettiin perheille tarpeettomana:

“En taida tuntea yhtään kauppakorkeakoulun, lääketieteellisen tai oikeustieteellisen käynyttä ihmistä, joka käy töissä, mutta ei sijoita kuukausittain Kelasta annettavaa lapsilisää.” (Emil Elo, HS Visio 4.8.)
Minä tunnen. Yhtään lapsilisää ei ole meilläkään sijoitettu, vaan kaikki on syöty, leikitty ja ajettu kilometreiksi.

Olen viiden lapsen vanhempana puolueellinen lapsilisän saaja, mutta faktat eivät. Jo nyt Suomessa on yhtä alle 15-vuotiasta kohden 1,5 eläkeläistä ja jokaista työikäisen ansiotuloeuroa kohden maksetaan 0,25€ eläkkeitä. Silti jo kahdeksan vuoden ajan eläkkeitä on saatu kerätyksi vähemmän kuin niitä on mennyt maksuun, joten ennen pitkää pitkää eläkemaksujen on ennakoitu nousevan jopa yli 30 prosenttiin palkasta.
Nyt tarvitaan kipeästi vastauksia: perheystävällistä politiikkaa alueellisella ja valtion tasolla.
Upeita alueellisia perhepoliittisia kannustimia ovat vaikkapa Kurikan ilmainen varhaiskasvatus ja Seinäjoen kaupungin työntekijöilleen myöntämä vapaa ekaluokkalaisten vanhemmille. Kannustimia ovat pienet luokkakoot, hyvät harrastusmahdollisuudet ja kotihoidontuen kuntalisä. Ne viestivät: te lapset ja lapsiperheet olette tärkeä osa yhteisöämme, teitä arvostetaan.

Sama viesti Suomen valtion pitää lähettää. Ei puhuta sorrosta, vaan keskustellaan koko lapsilisäjärjestelmän uudistamisesta kannustavammaksi. Aletaan keskustella myös verotuksen lapsivähennyksen palauttamisesta käyttöön.

Perheiden tukeminen on tulevaisuusajattelun kovaa ydintä. Vaikeassa taloustilanteessa on viisautta sijoittaa juuri tulevaisuuteen.