Hyvinvointialue on iso hallintohimmeli. Se on suuri kokonaisuus, jossa kaikki on monen mutkan takana.

Näitä lauseita olen kuullut ja itsekin käyttänyt tässä alueiden toimintaan tutustuessani. Jotain kertoo sekin, että pelkästään sote-uudistuspäätöksen aikaansaaminen vei yli 10 vuotta.

Huomenna valittavilla aluevaltuustoilla on edessään vaikeita ja aikaavieviä päätöksiä. Työ tosiaankin vasta alkaa.

Mutta – mikään ei ole mahdotonta!

Tässä minun ratkaisujani niihin isoihin kysymyksiin, joita vaalien alla on pyöritelty.

Mistä otetaan hyvinvointialueiden rahat?

Siinä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Tällä hetkellä terveydenhuolto on niin kallista, että rahaa ei riitä sinne, missä sitä tarvittaisiin – ennaltaehkäisyyn ja sosiaalihuoltoon. Aivan liian monet tehtävät on aliresursoitu.

Monta kertaa todennettu fakta on, että kun panostamme varhaisvaiheeseen, kalliita interventioita ja hoitoja tarvitaan vähemmän.

Minusta tähän on yksi ainoa ratkaisu: investointi ja loikka ennaltaehkäisyyn.

Se tarkoittaa sitä, että rahaa tarvitaan jatkossa vähemmän – mutta hetkellisesti selvästi enemmän. Meidän on hoidettava sekä jo aiheutetut tulipalot että lisäpanostukset ennaltaehkäisyyn.

Haluat siis käyttää vielä lisää rahaa! Mistä se tulee?

Kiitos vahvan yrittäjätaustani, en ole verojen ystävä, en lainankaan vaan ennen kaikkea menojen ja tulojen tasapainotuksen.

Hyvinvointialueilla se ei ole helppoa. Ainoa merkittävämpi tulonlähde on kuitenkin asiakasmaksut, enkä pidä niidenkään nostoa mitenkään reiluna. Menoista ensimmäisenä tulee mieleen toimipisteiden lakkautukset.

Jonkin verran on mahdollista tehdä innovatiivista tulonmuodostusta, kuten Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos tekee rakentaessaan paloautoja ja myydessään niitä toisille hyvinvointialueille.

Tosiasia kuitenkin on, että sillä ei tilannetta korjata, vaan on valittava joku neljästä: verot, laina, menokuri tai asiakasmaksujen korotus.

Itse valitsisin tässä kohdassa investointilainan. Tässä kohtaa se tarkoittaa lainaa valtiolta, eli sitä, että valtio antaa hyvinvointialueille suunniteltua suuremman osuuden verotuloista – mutta se tulee olla korvamerkittynä ennaltaehkäisyloikkaan.

Kun samaan aikaan tarkastellaan menorakennetta, muovataan palveluja osin digitaalisiksi, osin kiertäviksi, uskon vahvasti, että nykyrahoituksella voidaan saada aikaan toimiva malli. Puhutaan kuitenkin 20 miljardista! Kyllä sen täytyy riittää.

Mistä saadaan lisää työntekijöitä?

Selvää on se, että työntekijöitä alalta puuttuu. Sitä en tiedä, kuinka paljon. Vastikään kuulin arvion, että 25 000 – se kuulostaa valtavalta määrältä. Mahtaisiko arvio olla peräisin Valtioneuvoston parin vuoden takaisesta julkaisusta? Siinä kerrotaan, että sote-alalla jäi saamatta 25 000 työntekijää. Tällä kuitenkin viitataan rekrytointiongelmiin, eli avoinna olleisiin paikkoihin, joita ei saatu täytettyä.

Todennäköisesti osa näistä paikoista on täytetty ostopalveluna tai avattu uudelleen, ja täytetty. Näin on tapahtunut omalla työpisteelläni.

Mikä mahtaa olla todellinen määrä? Se pitäisi selvittää ensin, jotta voidaan miettiä ratkaisuja.

Se on joka tapauksessa selvää, että työntekijöitä puuttuu, siitä kertovat monet hoitoalalla toimivat kollegat. Itse näen omassa työssäni, että psykologeja hankitaan maakuntaan paljon ostopalveluna – etenkin kouluterveydenhuoltoon on vaikea rekrytoida vakituisia psykologeja.

Työvoimapula on hyvinvointialuetta suurempi asia. Se vaatii koulutuksen, uudelleenkoulutuksen, palkkauksen, maahanmuuton ja soveltuvuuskriteerien yhteensovittamista – käytännössä tämäkin kysymys ratkaistaan eduskunnassa.

Mitä sitten voidaan tehdä?

Ei tässä jouda eduskuntaa odottelemaan, vaan alueiden on toimittava. Työehtosopimukseen on kirjattu palkkojen vähimmäismäärä, mutta toki niissä on nostovaraa.

Itse pidän kuitenkin tärkeämpänä työolosuhteita ja työaikajoustoja. Olen tehnyt pari viime vuotta 40-50% työaikaa, enkä tahdo enempää. En ole ainoa, sillä Ilkka-Pohjalainen kirjoitti marraskuussa samaan ikäluokkaan kuuluvasta röntgenlääkäristä, joka oli muuttanut Vaasaan juuri siksi, että sai tehdä pienempää työaikaa kuin Etelä-Suomessa.

2020-luvun nuori ammattilainen ei useinkaan tahdo palkkaa, vaan elämänlaatua. Sitä meillä saa jo isomman asunnon, pihan ja luonnonläheisyyden muodossa. Miksi emme houkuttelisi vapaalla työaikamäärittelyllä?

Tule 40 prosentilla, tule 70 prosentilla tai 100 prosentilla! Kunhan tulet!

Miten kalliiksi tulee palkkojen harmonisointi?

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen palvelukseen siirtyy noin 9000 työntekijää kymmenistä eri organisaatioista. Työntekijäjärjestöt ovat ottaneet ymmärrettävän ja vahvan kannan, että samasta työstä on maksettava sama palkka.

Koska kenenkään palkka ei saa laskea, se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että kaikkien samaa tehtävää tekevien palkat korotetaan korkeimman tasolle.

Kukaan ei tiedä harmonisoinnin hintalappua vielä tässä vaiheessa. Pelko on, että se on suuri. Mitä jos joku pikkukunnan psykologi, lääkäri tai puheterapeutti on onnistunut neuvottelemaan itselleen 1,5-kertaisen palkan?

Onko kaikki työ samanlaista?

Esimerkki omasta työstäni psykologina. Teen työtä noin 10 hengen työyhteisössä, seinän takana on neljä psykologia. Kaikki työskentelemme saman ikäryhmän eli teini-ikäisten parissa. Lääkäreitä käy viikottain konsultoimassa, ajoittain paikalla on myös nuorisopsykiatri. Voin kysyä neuvoa tai konsultaatiota milloin vain haluan.

Keväällä 2020 työni oli samassa organisaatiossa hyvin toisenlaista. Koronan vuoksi sekä lääkärit että terveydenhoitajat oli siirretty muihin tehtäviin. Työskentelin siksi ainoana ammattikorkeakoululaisten kanssa, muut psykologit eivät tunteneet asiakassegmenttiäni. Kun asiakas kertoi minulle itsemurha-aikeistaan, en voinut kysyä keneltäkään enkä lähettää häntä kenellekään jatkokontaktiin, koska seuraava asiakas odotti oven toisella puolella.

Onko työni nyt samanlaista kuin silloin? No ei.

Minun kevään 2020 tehtävääni voisi verrata psykologiin, joka työskentelee sote-pisteessä pikkukunnassa – hänellä ei ole kollegoita. Mutta lisäksi hänellä on todennäköisesti hurja määrä erilaisia asiakasryhmiä pikkulapsesta vanhukseen.

Palkkaharmonisoinnissa työnkuva onkin huomioitava hyvin laajasti. Asiakasryhmien moninaisuus, kollegiaalisen tuen saatavuus, työajat ja työolosuhteet. Rakennetaan palkka peruspalkasta ja monenlaisista vaativuuskriteereistä.

Tulisiko siis samalla uudistaa KVTES – eli kunnan ja valtion työehtosopimus? Ei hassumpi juttu…

Pitääkö joka kunnassa olla terveyskeskus?

Ei. Yllätyitkö keskustalaisen vastauksesta?

Missään kunnassa ei pidä olla enää koskaan terveyskeskusta, vaan rakennetaan jotain ihan uutta. Nyt on mahdollisuus ihan aidosti yhdistää sosiaali- ja terveyshuolto.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella ei vielä ole nimeä, mutta sanotaan, että siitä tulisi vaikkapa Komia.

Joka kunnassa voi ja pitää olla Komia-organisaation toimipiste, mielellään useita.

Se, mitä toimipisteessä on tarjolla, riippuu kunnan tarpeista. Minkä ikäisiä ihmisiä siellä asuu enemmän, minkä ikäisiä vähemmän? Millainen on kunnan sairastavuus? Onko siellä paljon työikäisiä, eläkeläisiä, kotihoidettavia? Onko paljon maahanmuuttajia?

Onko päihdeongelmia, mielenterveysongelmia?

Kun olemme kaikki saman hallinnollisen katon alla, on helpompaa lisätä ja poistaa tehtäviä. Jos vaikkapa Jorikan kunnasta lakkautetaan iso tehdas ja iso osa ihmisiä jää työttömäksi, olisi luontevaa ajatella, että mielenterveysongelmat ja sosiaalityön tarve lisääntyy. Siispä toimipisteessä voisi olla aiempaa enemmän saatavilla mielenterveys- ja sosiaalipalveluja – vaikkapa kolmena päivänä viikossa aiemman yhden sijaan. Niitä tekemään voidaan hakea ammattilaisia muista toimipisteistä, joista voidaan väliaikaisesti vähän nipistää.

Pitäisikö olla huolissaan?

Aluevaltuustoon voisi lähteä myös puolustamaan oman paikkakuntansa palveluja. Ymmärrän tarpeen siihen, mutta en pidä oikein kestävänä, koska 1.1.2023 olemme kaikki samassa veneessä. Mikä annetaan yhdelle, jää toiselta saamatta.

Aluevaltuusto ratkoo koko alueen tilanteita, ongelmia ja haasteita, ei yhden kunnan tai kaupungin. Yhteisestä resurssista ammennetaan ja kaikille tarpeen mukaan.

Vaalipäivä lähestyy! Ketä äänestätkin, muista äänestää sunnuntaina 23.1.2022!

Minua voit äänestää numerolla 166 koko Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella.