Huumeiden käyttöhuoneita esittävä kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Se on herättänyt paljon keskustelua myötä ja vastaan. Monia huumeiden käyttöhuoneita vastustavia huolettaa, että käyttöhuoneet sallimalla yhteiskunta antaisi vääränlaisen signaalin: että huumeiden käyttö on sallittua eikä kiellettyä.

Yhteiskunnan perustehtävät ovat sallia, käskeä ja kieltää. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunnalla on myös muita mahdollisuuksia, sillä se on ottanut tehtäväkseen hoitaa ja suojata kansalaisiaan.

Päihteetöntä yhteiskuntaa haluaa lopulta harva. Hyväksymme laajalti alkoholin, kahvin ja tupakan käytön, monissa valtioissa myös kannabiksen käyttö on laillistettu. Huumepolitiikassa ei olekaan kyse pyrkimyksestä päihteettömyyteen, vaan vaikeiden ilmiöiden estämisestä tai vähentämisestä. Kovien huumeiden suhteen poliittinen linja on kaikkialla tiukka, sillä ne tuovat mukanaan surullisia ihmiskohtaloita sekä rikollisuutta.

Huumepolitiikan tavoitteisiin on pyritty nollatoleranssilla, jossa lievästäkin käytöstä on rangaistu. Toivottuja seurauksia ei vain ole saatu. Huumeiden käyttö on lisääntynyt niin lievien kuin kovien aineiden osalta.

Avunsaanti päihdeongelmaan ei ole aina yksinkertaista. Itse työskentelen nuorisopsykologina eri-ikäisten opiskelijoiden parissa ja tapaan ajoittain päihteitä käyttäviä nuoria. Nuori kokee käytön vaikutukset opiskelukyvyssään, ihmissuhteissaan ja elämänhallinnassa, mutta hän usein peittelee tai vähättelee käyttöään. Nuori saattaa pelätä leimautumista päihdekäyttäjäksi, hoitosuhteen katkeamista ja poliisin interventiotakin. 

Kun tuloksia ei saada, on viisautta tehdä jotain toisin. Huumeet ovat pelottava, rappeuttava ja näännyttävä vastustaja, eikä riippuvaiseksi kukaan toivo läheisensä joutuvan. On inhimillistä, että uudenlaisen huumepolitiikan teko pelottaa meitä kaikkia, mutta silti muutos on tehtävä.

Laajaan kansainväliseen kokemukseen vedoten THL ja Irti Huumeista ry ovat kumpikin puoltaneet Suomeen kokeilua valvotuista huumeiden käyttöhuoneista. Käyttöhuoneet sijaitsisivat alueilla, joissa on jo paljon huumeiden käyttäjiä. Niissä olisi vahvat turvajärjestelyt, asiantuntevia hoitajia ja sosiaalista tukea sekä mahdollisuus ohjautua päihdehoitoon.

Tällaisella käyttöhuonekokeilulla emme antaisi signaalia, että huumeiden käyttö on oikeutettua ja kannustettavaa. Antaisimme signaalin, että yhteiskuntamme haluaa hoitaa jokaista kansalaistaan sekä suojata lähiympäristöä haitoilta. Kokeilulla saisimme tutkittua tietoa siitä, onko käyttöhuoneista todella hyötyä huumeiden vastaisessa taistelussa.

Senkin signaalin antaisimme, ettemme pelkää huumeongelmaa – vaan aiomme ottaa siitä niskalenkin.