Keskustan kannatus viljelijöiden keskuudessa on romahtanut (MT, 1.3.2023). Puoluekantansa kertoneista viljelijöistä Keskustaa kannatti vielä vuonna 2015 huimat 84,6% – nyt lukema oli 44 prosenttia.

Jokainen alkutuottaja osaa luetella syitä kannatuksen laskuun. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että tuottajalle on jo pitkään jäänyt käteen aivan liian vähän, eikä hädälle ole saatu tehdyksi riittävästi. Päätösvalta alalle merkittävistä päätöksistä on siirtynyt pitkälti EU:iin, jossa ei tunnuta ymmärtävän Suomen pohjoisten erityisolojen vaikutusta viljelyyn.

Viime vuosien globaalit mullistukset ovat näyttäneet, miten tärkeää kotimainen ruoantuotanto on. Ruoka on se kaikkein keskeisin osa huoltovarmuutta, sillä ilman ruokaa ei ole tarvetta energialle, lääkkeille, huoltovälineille, älytyölle tai hoitajille.

Ei ole tarvetta, koska ilman ruokaa meillä ei ole elämää.

Luulisi, että viimeistään nyt maatalouden ja ruoantuotannon pitää olla kaikkien asialistojen kärjessä, vaan ei ole. Olen eduskuntavaaliehdokkaana vastannut viime kuukausina satoihin vaalikonekysymyksiin, mutta niistä vain muutama on koskenut alkutuotannon ahdinkoa.

Siksi esitän uudenlaisen ajatuksen: ei ole huono asia, että tuottajien äänet jakautuvat eri puolueille. On järjetöntä, että näin keskeinen ala on vain yhden puolueen varassa. Maataloutta on aidosti ja asiantuntemuksella puolustanut vain keskusta.

Tuottajan hyvinvointi ei saa riippua keskustan vaalimenestyksestä. Ihan jokaisen puolueen on otettava vakavissaan Suomen huoltovarmuuden ja omavaraisuuden puolustaminen.

Muuten kotimainen ruoka on kohta historiaa.