![[]](/uusileiska/grx/flowers.jpg)
Työnteko eli kirjoittaminen ja editointi on sujunut tänään aivan mielettömän hyvin. Ensimmäiset 20 sivua on nyt tehty neljännen(kö?) kerran.
Ei vaan liuskaa. Yritän opetella sanomaan tekstitiedoston sivuja liuskoiksi, jotta ne erottuisivat kirjan sivuista. Kirjan sivuina tuo sama määrä olisi ehkä 30 sivua? Joskus vuosia sitten kirjoitin nimittäin yhden peruskokoisen painetun romaanin sivun tekstinkäsittelyohjelmaan ja totesin, että sivullinen tekstiä sopi tietokoneella 2/3 liuskaan.
Se kirja oli muuten Zadie Smithin Kauneudesta, mutta se siitä.
On euforinen olo, zone, jolla kaikki toimii mahtavasti. En uskonut, että voisin päästä tämän tekstin kanssa tällaiseen tilaan… Nyt nautin niin kauan kun se kestää.
Tulee mieleen aina tällaisessa tilassa vanha lainaus, jonka olen jostain lukenut. Se koski Veijo Merta. Hän kuvasi olevansa kirjoittaessaan juuri tällaisessa tilassa, jossa kaikki sujuu kuin itsestään, niin arki kuin työkin. Veijo Meren vaimo puolestaan kommentoi suunnilleen, että mies on kirjoittaessaan sokea ja kuuro. Ei huomaa lasten riitoja eikä muista tehdä ruokaa.
Hmm. Täytyykin kysyä puolisolta, tappelivatko muksut tänään kovasti, niin ja kuka laittoi iltaruoan…
