Pitkästä aikaa jaksoin selailla Googlea etsiäkseni Veljen vaimon mahdollisia uusia arvioita. Löysinkin kaksi: Mitä tuli luettua-bloggaaja ilmoittaa tykänneensä kovasti, Kolmas sana -blogisti puolestaan piti kirjaa ihan lohduttoman kamalana. Olenkohan muuten muistanut linkittää viimesyksyistä Lurun luvut -blogin arviota?
Mukavaa, että kirjaa vielä luetaan! Edelleen Veljen vaimo tuntuu olevan lainassa ihan kohtalaisesti ainakin kirjastojen nettisivujen mukaan – mutta toisaalta monessa hyllyssä se jo ehtii tovin viivähtääkin, ennen kuin joku taas nappaa mukaansa.
En ollut aikoihin lueskellut kritiikkejä eikä niitä ilmeisesti ole juuri tullutkaan. Tällä viikolla kuitenkin tuli katsastettua Anne T:n linkkaama Kirsin Kirjanurkan arvio Miinus seitsemän -jatkiksestani MeNaisissa. (Varmaan jopa punastuin, kun blogisti kirjoitti ostaneensa MN:n pääasiassa tuon jatkiksen takia, hih hih.) Onkohan jatkiksia koskaan ennen arvioitu kirjablogeissa? Etenkään ensimmäisen osan jälkeen? Hehee, ansio sekin!
Kritiikki on kummallista. Enemmän jokainen yksittäinen arvio kertoo minusta kirjoittajastaan kuin arvioinnin kohteesta – jokainen lukee tekstiä omien linssiensä läpi, poimii sieltä itselleen tärkeitä juonteita, yksityiskohtia ja teemoja. Sen sijaan yhdistettynä arvioista voi löytää isoja linjoja ja näin löytää myös kouriintuntuvia parantamisen kohteita omassa tekemisessä.
Mediakritiikeistähän joskus teinkin yhteenvedon ja hitusen viisastuin. Blogien eli ihan oikeiden lukijoiden osalta yhteenveto on vielä tekemättä. Kesähommiksi, ehkä?
Mutta toistaiseksi mun pää on niin hajanainen, että:
Pop, pop, and I don’t care!
![[]](/uusileiska/grx/flowers.jpg)





