Pohjalaisessa on tänään Veljen vaimon arvio, jonka olennaisimman osan poimin ystävällisesti tähän:

Esikoisromaaniksi teos on oikein mainio. Tarina juoksee jouhevasti ja pitää lukijan kynsissään.

Jee! Niin se tekeekin, olen samaa mieltä!

Muutoinkin kriitikko Mirjam Silvén tuntui lukeneen just sen tarinan, jonka olen kirjoittanut. Etukäteen en osannut kuvitella, kuinka mukavalta se tuntuu – tahi kuinka omituiselta se, jos lukija ei vaan löydä tarinan olennaisia osia. Tämä ilmiö on kaiketi vaan opeteltavana sietämään niin tarinankertojana, kirjoittajana kuin kirjailijana. Jos tarinaan muodostuu monenlaisia tasoja, niistä jokainen ei voi koskettaa kaikkia, koska kertomuksia luetaan aina oman elämänkokemuksen kautta.

Arvion lopussa mainitaan, että Henna Helmi Heinonen on yksi Pohjanmaan kirjamessujen esiintyjistä ensi viikonloppuna. Joo, totta! Esiinnyn Venny-lavalla lauantaina 16.4. klo 10:30. Toivottavasti sinne tulee edes joku, vaikka messujen tärkein haastateltava – Munamies – onkin läsnä vasta sunnuntaina…

Samalla ne lupaamani muutamat sanat viimeviikkoisista Jyväskylän kirjamessuista. Ne olivat suoranainen menestys, siis omalla nollamittapuullani. Sain signeerata yhteensä kuusi kirjaa (ja vain yhden ennestään tutulle Kanervalle, moi!) ja haastattelujani kuunteli yhteensä ainakin 50 ihmistä!

Edellisessä laskussa siis, kröhöm, mukana ovat myös ohikävelleet ihmiset, jotka pysähtyivät vähintään yhden kysymyksen ajaksi…

Mutta ihan oikeastikin puolen tunnin haastattelun Huviksi-lavalla kuunteli alusta loppuun ainakin 10 ihmistä. Erityisesti ilahduin eräästä nuoresta naisesta, joka istuskeli lavan edessä vähän pitkästyneen näköisenä ennen haastattelun alkua. Ajattelin, että hän varmaan odottelee jotain kaveriaan ja lähtee tuosta hetken päästä. Mutta kuuntelikin koko haastattelun ajan.

Niin sitä tulee tyhmälle ihmiselle hyvä mieli pienistä asioista… Vaasassa toivottavasti edessä on samanlainen huippumenestys!

P.S. Jos se nuori nainen lukee tätä, niin moi ja kiitti!