Henna Helmi Heinonen. Veljen vaimo

Aihearkisto: Huippuhetkiä

Suomalaisessa 26,40 eukkaa

Veljen vaimon voi ostaa jo Suomalaisesta kirjakaupastakin. Kauheen jännää! Tietoihin on nyt liitetty myös kuvaus:

“Veljen vaimo on kuvaus aikuiseksi kasvamisesta silloin kun ollaan jo aikuisia. Se on myös kertomus rooleista ja taakoista, joista vaietaan. Veljen vaimo kertoo kolmekymppisistä Heidistä ja Marjasta sekä eläkepäivien tyhjentämästä Tuulikista. Naisten tiet risteävät Tuulikin talossa, johon poikien tuomat tyttäret luovat jälleen elämää. Palattuaan työmatkalta Las Vegasista Marja herää vieraan rintamamiestalon yläkerrassa tuoreen aviomiehensä vierestä. Hän haluaisi paeta, mutta ei lopulta lähde minnekään. Marja haluaa jäädä taloon enemmän kuin minnekään muualle, ja sinne hän jää. Kotoisassa ympäristössä, keittiön pöydän ääressä ja kahvikuppien kilinässä Marja tutustuu talossa hyöriviin ihmisiin – samalla myös itseensä. Marja on aina mennyt muiden mukana ja tehnyt asioita muita varten. Tässä talossa, näiden ihmisten seurassa Marja saa rohkeutta elää omaa elämäänsä.”

Voi jee! Niinhän siinä käy.

Parasta tässä Suomalaisen listauksessa on kyllä sivun alareunassa oleva listaus: Asiakkaat, jotka ostivat tämän kirjan, ostivat myös…

Parasta se on siksi, että kuulostaa siltä kuin joku olisi sen jo ostanut. Oikeestiko? Vai tuleeko tuo teksti siihen automaattisesti? Veljen vaimosta kiinnostuneiden muiksi ostoksiksi Suomalainen väittää näitä kirjoja:

Enkelipeli (Carlos Ruiz Zafón)
Robin Hood (Mauri Kunnas)
Hurmio – oireet, hoito ja ennaltaehkäisy (Anna Kortelainen)
Tunnista designklassikot (Kaarina Peltonen)
Uuni (Antti Hyry)
Ratakatu 12 (Matti Simola)
Minä ja Muro (Mari Kujanpää ja Aino-Maija Metsola)
Supermarsu pelastaa silakat (Paula Noronen ja Pauliina Mäkelä)
700 grammaa (Tuomas Kyrö)
Anna kaikkien kukkien kukkia (Lesley Stanfield)
Tapahtumapaikkana Duma Key (Stephen King)
Prikaatin kosto (Jarkko Sipilä)
Kokkaa kevyesti (Penny Stephens)
Louhi (Timo Parvela)
Pihkovan kellot (Laila Hirvisaari)
Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala (Sinikka Nopola ja Tiina Nopola)
Kadonnut symboli (Dan Brown)
Jumalan pikkusormi (Risto Isomäki)
Vaitelias perillinen (Kaari Utrio)
Lenkkipolun luontokirja (Jussi Viitala)

Kierolla ja todella kummallisella tavalla näistä teko-ostoksista syntyy jotenkin kokonainen kuva Veljen vaimon aihepiireistä. Paitsi ehkä noi Dan Brown ja Stephen King. Ei siellä mitään Duma Keytä ole eikä kadonneita brownimaisia symboleja.

P.S. Naurattaa kauheesti, kun listalla on pari lenkkeilykirjaa. Se sopii niin hyvin.

16.11.2010 12:06 | Huippuhetkiä, PR | 23 kommenttia

Totta se on

Se on ihan oikeesti siellä: sillä on kansi, luonnehdinta, sivumäärä, mitat ja ISBN-numero.

Sain siis eilen itselleni Arktisen Banaanin kevään kirjojen esittelylistan. Sellaisen valkoisen sidotun paperinivaskan, jonka ensimmäisellä sisäsivulla on Veljen vaimo: kansineen, esittelyineen, teknisine tietoineen ja lukunäytteineen. Hitsit että tuijotinkin sitä eilen pitkään, yritin lukea, mutten oikeastaan pystynyt ennen kuin vasta junassa. Junassakin luin sen kahteen kertaan ja kotona vielä kerran.

Tekstinpätkä – reilun puolen sivun mittainen – tuntui ihan jonkun toisen kirjoittamalta ja ne tutut hahmot aivan vierailta. Vähemmän rakkailta jotekin.

En edes halunnut korjata mitään siitä lukunäytteestä.

Eiku yhden lauseen olisin ottanut pois. Otan sen pois ennen kuin teksti menee painoon.

Mutsiis, se on tosiaan ihan totta, Veljen vaimosta aiotaan tehdä kirja! Sillä on ISBN-numero!

P.S. Skannaisin sen esittelysivun näytille, mutten tiedä saanko. Kansikaan ei ole ihan lopullinen versio, vaikka yleisilme onkin selvällä. Jotenkin käsitin, että lista oli tarkoitettu lähinnä kirjakaupan edustajille? Ja ylitsevuotavan innokkaille esikoiskirjailijoille.

29.10.2010 12:05 | Huippuhetkiä, Kirjan julkaisuprosessi, Veljen vaimo | Jätä kommentti

So I got my boots on!

First things first: Tapasin Fingerporin isän Pertti Jarlan! Hää hengaili siinä Arktisen Banaanin messupisteellä sopivasti, kun piti purkaa kauhistusta kiitollisen lyhyestä (ehkä 10 min) messuesiintymisestäni. Juteltiin, ihan silleen kasuaalisti, rennosti, lööbaillen, tiedättekste…

Sitten myöhemmin sain Fingerpori 3 -albumin Banaanilta, mutta en enää kehdannut mennä pyytämään siihen signeerausta. Eli näin hyviä bestiksiä minusta ja Pertti Jarlasta ehti jo tulla. Jään silti odottamaan jännityksellä, pyytääköhän se mua Facebook-kaveriksi!

Sitten ne yleisesti vähemmän kiinnostavat, mutta mulle tietysti tärkeämmät jutut:

Siis mä olin siellä Kirjamessuilla. Nuhaisena ja yskien, mutta olin silti. Ja tosiaan sain puhua mikrofoniin Arktisen Banaanin pisteellä noin 10 minuuttia. Jotkut tyypit pysähtyi kuuntelemaan! Siis ainakin viis ihmistä, ehkä kymmenenkin! Kaksi tyyppiä valokuvasi, ja vain toinen niistä oli Banaanin! Kukahan se toinen oli? Kukaan ei tullut kysymään mitään, mutta yleinen mielenkiinto ylitti mun odotukset huikeasti, kun ajattelin, ettei ketään oikeasti kiinnosta, kävelevät vaan ohi kirjaostoksilleen.

Ei ketään kyllä oikeasti kiinnostanut. Kävi melkein sääliksi, kun nimekäs sotakirjailija Anthony Beevorkin puhui ohikävellessäni suunnilleen yhtä isolle yleisölle kuin minä. Siellä oli kauhean meluista, mikrofoneja joka puolella, ja useimmissa toisiaan syrjivä äänentoisto, niin että monia messupisteitä ohittaessa kuului eriasteisia muminoja päällekkäin, muttei mitään kuullut kunnolla. Kustantaja sanoikin, että torstai on hiljainen messupäivä, viikonloppuna on tungosta. (Silloin onkin varmaan pakko jäädä kuuntelemaan haastatteluja, ellei etenemäänkään pääse…)

Näin kierrellessäni Sofi Oksasen, Tuomas Kyrön ja Pelle Miljoonan. Ja hirveän määrän ihmisiä, joilla oli kustantamojen ja julkaisujen nimilappuja rinnassa.

Niin, ja päivän parhaita juttuja oli myös tavata esikoiskirjailijakollega Kati Saurula, joka hermoili esiintymistään Banaanin pisteellä ainakin yhtä paljon kuin minä. Katin esikoinen Koiruohon kaupunki ilmestyy huhtikuussa.

Siinä se, kai?! Ihan kiva!

P.S. Mä olen muuten kerran noin 1,5-vuotiaana leikkinyt Pelle Miljoonan isovarpailla, kun se on ollut meidän kotona saunomassa ja istuskellut minun tasolla. Olis pitänyt mennä kysymään, että muistaako se vielä!

P.P.S. Nyt mua häiritsee, että oonko käyttänyt ton postin otsikon jo. Se on rivi Adam Lambertin biisistä (Adam on ihana) ja tykkään tuosta rivistä valtavasti. Siltä musta nyt tuntuu, että on saappaat jalassa, tästä tää lähtee.

28.10.2010 21:06 | Huippuhetkiä, PR | 5 kommenttia

Se on 99-prosenttisen varmaa…

Joo, kyllä mä meen. Pystyn hengittämään ja yskänpuuskiakin tulee harvemmin (tosin edelleen ihan riittävän paljon). Varmistin vielä, että se uusi mekko sopii päälle – tosin mun pitää istua se päällä kolme tuntia junassa, joten onkohan se enää ehjä Helsingin päässä…

Anyways, koska arvovaltainen taho kehotti mainostamaan, niin mä mainostan:

Huomenna torstaina 28.10. klo 13-15 Arktisen Banaanin pisteessä julkistetaan kevään ohjelma. Paikalla ainakin minä (jipii!) ja esikoiskirjailijakollegani Kati Saurula (jota en ole ennen tavannut, mutta kivaa, etten ole yksin).

Et silleen! Tämäkin kriisi on nyt siis ohi, vaikka ehdin jo jaaritella siitä Iltalehdessäkin.

27.10.2010 15:17 | Huippuhetkiä, PR, Pää, perä ja muut näkyvät osat | 2 kommenttia

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin

Good news: Raahauduin horteisena tekemään pakko-ostoksia. Löysin sattumalta kirjamessuesiintymistäni varten koon 38 mekon, jonka ostin sovittamatta, koska mies sanoi sen näyttävän sopivalta (en tod jaksanut ruveta riisumaan talvivaatteita jossain hikisessä sovituskopissa). Kotona havaitsin oikeasti pystyväni ahtautumaan siihen! Kokoon 38! Tosin tarttin miestä avuksi vetoketjun sulkemiseen enkä luultavasti voi istua siinä, mutta mahduin sisään!

Bad news: Mulla on poskiontelontulehdus ja antibioottikuuri. Puhuminen aiheuttaa hirveitä repiviä yskänpuuskia, jotka tekevät kurkkuun kipeää, joten yritän olla puhumatta. Niin että noinkohan mä pääsen käyttämään uutta mekkoani kirjamessuilla?

Eikö tästä kärsimyksestä muuten vois tulla palkkioksi vaikka iltapäivälehtijulkisuutta?! Esikoiskirjailijan ensiesiintyminen kirjamessuilla vaarassa!

P.S. Pasi Ilmari Jääskeläinen kutsui mua Facebookissa tautieni vuoksi kuumaksi kirjailijakissaksi. Tätä ilmaisua voi vapaasti käyttää lööpissä.

26.10.2010 17:43 | Huippuhetkiä, PR, Pohjanoteerauksia, Pää | 12 kommenttia

Johanna was here

Finlandia-voittaja on käynyt mun blogissa! Aika kiva synttärilahja (vaikka se onkin tapahtunut jo aikaa sitten, niin mä sain tietää siitä just sopivasti tänään, kiitti Salla!).

Mulla on siis tänään 29-vuotispäivä.

Saa onnitella, koska toistaiseksi vain äiti ja isä ovat muistaneet synttärin. Mieskään ei vielä ole muistanut onnitella ja lapsetkin iloitsivat vain siitä, että Luukas-kaverilla on nimipäivä.

Anyways. Vuosi sitten tänä päivänä ajattelin, että kolmeenkymppiin mennessä mun pitää saada valmiiksi romaani. Sitten neljäänkymppiin mennessä julkaista jotain. Ja kuinkas sitten kävikään? Haaveilu ei haittaa ketään, ja yrittäminen kannattaa aina.

Ja tosiaan, Johanna Sinisalo eli vuoden 2000 Finlandia-voittaja on maininnut mut nimeltä kolumnissa, joka ilmeisesti oli Kirjailija-lehdessä. Sinisalo siis tietää kuka mä olen (!!!) ja sitä paitsi hän on ottanut kantaa kirjailijan mitättömiin lainauskorvauksiin. En tiedä vielä mitä kantaa, mut toivottavasti jotain, josta olisi apua niiden korottamiseen!

P.S. Keksin, että tämän tapahtuman symboliikka aivan luonnollisesti oikeuttaa mut haaveilemaan Finlandia-palkinnosta. Eikö?!

18.10.2010 11:18 | Huippuhetkiä, Pää | 3 kommenttia

Kisu pääsi pussista

Livahti julkiseksi jo eilen, muttei kukaan muu kuin Google tainnut ehtiä huomata.

Noooo, here goes nothing… Aloitin siis just äsken Iltalehden bloggajana. Tarkoituksena on vastedes kirjoittaa sinne mahtiajatuksiani kirjallisuusmaailmasta, jotta voisin keskittyä täällä omilla sivuilla vähemmän alan debatteihin ja enemmän siihen, millaista on olla kirjailija -kaikkine sivuilmiöineen.

Et sellast

P.S. Mun suu on tossa kuvassa kauhean kireesti, mutta hitsi että tukka on hyvin!

14.10.2010 23:08 | Huippuhetkiä, PR, Virstanpylväät, perä ja muut näkyvät osat | 14 kommenttia

En ollut hymytyttö, mutta…

… sain tiinaselta Kirsikkakakkupalkinnon tämän aamun iloksi! Kiitti!

Nyt mulla on niitä jo kaksi! Sain yhden Hannalta viime kuussa.

Oiskohan kauheen poliittisesti epäkorrektia liimata palkinnot pröystäilemään tuohon sivupalkkiin?! Hymytyttö-palkinnottomuuden jättämän trauman vuoksi mä vähän olen yliherkkä esittelemään saamiani pokaaleja…

Mun omat muuten on vielä jakamatta.

14.10.2010 10:54 | Huippuhetkiä | 2 kommenttia

Miks mä ilahduin tästä niiiiiin?

Joonas oli saanut minusta tekemästään haastattelusta opiskelu-uransa parhaan arvosanan.

Tämä asia piti jakaa blogissa siksi, että se oli vielä vähän hienompaa kuin Tuomas Vimman satunnainen vierailu.

Jee Tänään oli hyvä päivä, vaikka olis voinut olla huonokin.

13.10.2010 23:20 | Huippuhetkiä | 1 kommentti

Vimma was here

Oon ollut iltapäivän pienissä tärinöissä havaittuani, että Tuomas Vimma oli käynyt kommentoimassa mun blogia. Hih hih.

Tuntuu vähän samalta kuin PMMP:n Mira olisi lukenut. Tai Vappu Pimiä. Tai joku muu siisti tyyppi, josta salaa tykkään mutta jonka en todellakaan kuvitellut tietävän mun olevan olemassa.

Ei se varmaan ollut oikea Tuomas Vimma vaan joku, joka haluaa kettuilla mun tyhmyydelle. Ja jos se oli, niin se tuli tänne nimeään googlettaen eikä vieläkään tiedä että mä olen olemassa. Mut mä otan tästä silti ilon irti. Hih hih.

13.10.2010 16:18 | Huippuhetkiä | Jätä kommentti

Mahdoton on mahdollista

En oikein tiedä mitä ajatella. Oon yrittänyt sulatella tässä lastenhoitopäivän ohessa nimimerkiltä Tutteli (edelleen mietin onko hän Hammerman vai äidinmaidonvastike) saamaani tietoa vai pitäisikö sanoa oikaisua.

Tarkoitan joka tapauksessa tietoa siitä, että Riikka Pulkkisen esikoinen myi yli 30 000 kappaletta. Mä olin, kuten todettua, aiemmin lukenut (jostain kesken myyntiä kirjoitetusta artikkelista) sen myyneen 4000 kopiota. Tää uusi tieto on askarruttanut ja pelottanut mua koko päivän, koska – koska – ääk!

Se tarkoittaa, että esikoiskirjaa voi myydä paljon.

Se on mahdollista. Harvinaista tietysti, mutta mahdollista. Mun maailmankuvassa 30 000 kappaleen myynti oli vielä aamulla kategoriassa “tähtitieteellisen harvinaista, ei tapahdu koskaan, lottovoitto on todennäköisempää”. Tiesin Tuomas Vimman esikoisen myyneen ainakin Wikipedian mukaan 15 000 kappaletta, mutta mä ajattelin sitä myydyn jonain mainostoimistojen kylkiäisinä ja massaostoina, kun kerran kohuttua ja kiitettyä Rajaakin oli mennyt vain 4000… Mutta enhän mä oikeasti siis tiennyt mitään mistään.

Tietysti pitää heti sanoa, etten usko ikimaailmassa Veljen vaimon myyvän 30 000 kappaletta. Mutta tämä oikeuttaa mut unelmoimaan mistä tahansa viisinumeroisesta myyntiluvusta, siitä, että ihan oikeasti kirjoittamisella voisi ansaita elantonsa jo esikoisesta lähtien!

Sitä mä tässä koko päivän oon kelaillut. Sitä fiilistä, miltä se tuntuisi kun saisi kuulla luvun 10 000 ja tietäisi, että tämä takasi nyt seuraavan vuoden kirjoitusvapaata.

Oh well…

6.10.2010 21:23 | Huippuhetkiä, Komment-on-komment, Pää | 2 kommenttia

Kuukauden paras hakusana

Taas on se aika kuukaudesta, että saa selata edelliskuun tilastoja blogistaan ja naureskella Googlelle. Syyskuun paras hakusana, jolla mun blogiin löydettiin, oli ihan kiistatta:

anssi kelan vaimo

Muita hyviä:

alkoholistin sairaala-aika
barbinuken keksijä
hannahelmiheinonen
henna heinonen malli (YAAAAAAUUUU!)
henna helmi heinonen idiootti (yaaaaaaaauuuu )
henna helmi vittuilee (siis mitä, en tod!)
lääkärin opintotodistus
olen mies etsii tyttöystävä suomessa sähköpostia email 2009
pinkki popcorn kulho
sana jonka lopussa ulkomaalainen kirjailija (Onen?)
tekotaiteellinen riikka pulkkinen (älä sure Riikka, mä olen sentään idiootti!)
uros etsii tyttöystävä suomessa sähköpostia email 2009 (miten nää MOLEMMAT voi tuoda mun blogiin?)

Ja sit vielä erityispahoittelut sille, joka ei varmaankaan löytänyt sopivia ohjeita hakusanoilla:

miten kirjoitetaan hyvää proosaa

Mitähän se kertoo Googlesta, että se tarjoaa epätoivoisille etsijöille mun kirjoituksia aiheesta ihan siinä Mikko Rimmisen haastattelun alla.

Kiitos kaikille syyshauskuutuksista ja muustakin myötäelämisestä! Palataan taas marraskuun puolella.

5.10.2010 13:43 | Huippuhetkiä, Stats | 2 kommenttia

Kirsikka kakkuni päälle

Minä en ole mikään kaljamaha! Toisin sanoen, kevään esikoiskirjailija Hanna van der Steen kuvasi mun blogia omassaan näin:

“Esikoiskirjailija Henna Helmi Heinonen http://hennahelmi.fi/ jolla on niin erikoisen kummallisen kiehtova blogi, etten kerta kaikkiaan aina ymmärrä onko blogin pitäjä
a) harvinaisen fiksu psykologi, joka osaa vetää ihmisiä juuri oikeista naruista herättääkseen keskustelua
b) tavallinen perheenäiti, joka ei mieti vaan kirjoittaa mitä mieleen tulee vai
c) kaljamahainen viisikymppinen kustannustoimittaja, joka on luonut kuvitteellisen kirjailijan omalle luomukselleen “

NO! Mä voin ihan satavarmasti sanoa, etten ole kustannustoimittaja. Enkä viisikymppinen, voin näyttää vaikka henkkarin! Eikä mulla voi olla kaljamahaa koska en tykkää kaljasta.

Vaihtoehdoista a ja b tunnistan ainakin sanat psykologi, perheenäiti, kirjoittaa, herättää keskustelua, mutta en mä sitten noista fiksuista ja narujen vetämisistä niin tiedä…

Kiitos joka tapauksessa Hannalle! Kyseessä oli Cherry on top award eli Kirsikkakuorrutepalkinto, jonka bloggaaja voi jakaa viidelle suosikkiblogilleen. Samalla heittää haasteen bloggaajalle nimetä viisi omaa suosikkiaan. Mä palaan tähän myöhemmin… ehkä tänään.

Tää on tietysti alkua palkintojen reunustamalle tielle, joka johtaa Finlandiaan ja pariin oskariin?

P.S. Hanna tunnusti samassa artikkelissa, ettei hän koskaan saanut hymytyttöpatsasta, vaikka yritti. Hymytyttöydestä on mulle jäänyt hirveät arvet, jos jostain, ihan tosissaan, vitsi melkein itkettää kun muistelen sitä. Meillä jaettiin se patsas viitosluokalla, jolloin olin ollut koulusta paljon poissa (syistä jotka paljastettakoon joskus naistenlehden syväreportaasissa, heh heh). Patsas valittiin äänestyksellä, kaikki saivat muistaakseni äänestää kolmea tyttöä ja kolmea poikaa, ja opettajamme päätti jostain syystä, että äänet lasketaan julkisesti liitutaululla. Minä en ainoana saanut yhtäkään ääntä. Muistan vieläkin, kuinka istuin siinä pulpetissa ikkunan viereisessä rivissä ja kurkkua kuristi odotus siitä, milloin mulle tulisi edes yksi ääni.

P.P.S. Nyt mua alkoi sitten itkettää. Se on oikeasti kamala muisto.

P.P.P.S. Opettajamme menehtyi vastikään enkä halua puhua hänestä pahaa, mutta mä olisin opettajana vaikka valehdellut jokaiselle yhden äänen.

P.P.P.S. Saattoi se valehdellakin jotain jälkikäteen. Opettaja siis. Tai lohduttaa mua jollain lailla tai jotain muuta. Mutta mieleen ei ole jäänyt mitään muuta kuin tuo ääntenlaskenta luokkahuoneessa.

1.10.2010 10:07 | Huippuhetkiä, Pohjanoteerauksia | 6 kommenttia

Pitäis puhua enemmän… töistä

Mun 3-vuotias kysyi tänään, että miksi sinä äiti puhut niin paljon siitä kirjailijasta.

Nauratti, kysyin, että mistä mun pitäisi puhua. Töistä kuulemma.

Tämä oli varmaan 3-vuotiaan outoa käsittelyä siitä, että äidillä on tällä hetkellä hiukan epätavallinen työ!

25.9.2010 20:30 | Huippuhetkiä, Pää | Jätä kommentti

Euforia n:o 23

Hela dagen Helsingissä eilen. Ja kyllä kannatti! Kotiin tullessa puoli kympin maissa en jaksanut kuin rojahtaa sohvalle ja pyytää miestä tuomaan peiton ja voileivän, mutta silti kannatti!

Miten niitä päivän tapahtumia oikein kuvailisi. Onnistumisia ainakin näillä saroilla:

- Sanoma-konsernin merkittävä osanen haluaa mut duuniin. Elanto kirjoittamisesta! En kehtaa vielä kertoa tarkkaan mistä on kyse, kun ei ole mitään allekirjoitettu. Mut parin viikon päästä pitäisi aloittaa hommat, joten stay tuned.

- Kahdella tulevalla viikolla kaksi haastattelua ja kuvausta eri lehtiin.

- Kustantamon kanssa pidetyn kirjankansi-brainstormin jälkeen päädyttiin siihen, että kannen tekijäksi tiedustellaan erästä… en siis edes pysty ajattelemaan sitä ääneen, se on niin hieno juttu. Sellainen mulle todella iso nimi, räjähtäisin ylpeydestä, jos hän kuvittaisi esikoiskirjani kannen. Hys hys toistaiseksi.

- Helsingin Kirjamessujen aikataulusta on vihdoin selvyyttä, joten äiti ja isä pääsivät piinasta, että joutuuko majoittamaan meidän perhettä niiden aikana (joutuvat). Oon siellä torstaina ja tarpeen vaatiessa perjantaina.

- Sain AB:lta mukaan syksyn kirjat, se oli parasta! Ilmaisia kirjoja!

Mulla on sellainen olo kuin eilisaamusta olisi iäisyys. Eilen tapahtui niin valtavan paljon hyviä asioita.

Ja sit täällä blogissakin oli käyty keskusteltua ihan kunnon vaihteilla. Mut toisaalta mut oli sekoitettu sinällään ihanaan Anne Tammeliniin?! Aag, äkkiä oikomaan!

25.9.2010 08:49 | Huippuhetkiä, Kirjan julkaisuprosessi, PR, Veljen vaimo | 1 kommentti

Tänä kauniina päivänä

Ei paljon parempaa päivää! Juttu rullaa blogissa, niin ihanaa kun monessa postissa on ollut uusia kommentteja ja hyvää keskustelua. On aina parasta tulla ruudulle ja huomata, että joku on kommentoinut. Iik, mitähän se on, sydän tykyttäen käy katsastamassa. Yleensä se on jotain kivaa.

Parin muun esikoiskirjailijan kanssa on ollut hyviä juttuja ja hyviä ideoita, hih hih, ja ainakin pari viinilasillista on sovittu nautittavan yhdessä. Nämä on sit mun ensimmäisiä kirjailijakavereita (Facebookissa, mut eikö se lasketa?).

Ja sit, sit, sit mä sain tänään sellaisen työtarjouksen, josta vois olla aika naantalinaurinkona, mutta enpäs sanokaan vielä sen enempää.

Niin, ja sitä paitsi mä olin yksin lasten kanssa koko päivän aamusta iltaan, eikä tullut huutoa kenenkään kanssa. No okei, illalla hampaidenpesulla hermostuin, kun sanoin 5-vuotiaalle ainakin neljä kertaa että pesee kädet, mutta hän vain lotrasi vettä pitkin lavuaaria. Mut se oli niin pientä, kuka tahansa äiti ymmärtää, ettei sitä lasketa!

P.S. 3-vuotiaskin muuten sanoi illalla, että mä en ole tänään tehnyt mitään tuhmaa (siis tarkoitti itseään eikä minua). Hetken mietti ja varmisti, että oliko se eilen vai tänään kun mä sanoin sinua tyhmäksi.

22.9.2010 21:39 | Huippuhetkiä | Jätä kommentti

Tervetuloa sähkökirja!

Sunnuntaisuomalainen nauratti tänään aivan valtavasti. Kopsaan Lyhyet-palstalta Ville Grahnin kirjoittaman jutun tähän sanasta sanaan – ja siinä se. Ei ole mitään sanottavaa, hirnun vaan. Ei jyviä, vaan akanoita!

Uhkarohkea kirjakauppa

Akateeminen kirjakauppa toi tällä viikolla elektronisten kirjojen kaupan Suomeen – vihdoinkin. Olemme jälkijunassa, sillä maailman suurin verkkokirjakauppa Amazon ilmoitti kesällä sähkökirjojen kaupan ylittäneen jo kovakantisten teosten myynnin.

Akateemista kirjakauppaa ei voi syyttää ainakaan itseluottamuksen puutteesta. Huomattava osa sen kirjoista ei nimittäin toimi lainkaan suosituimmassa lukulaitteessa Kindlessä tai Applen Ipadissa. Kumpaakin laitetta on tiettävästi myyty maailmalla yli kolme miljoonaa.

Kirjakauppa haluaa, että asiakas sijoittaa 200-400 euroa sen itsensä kauppaamaan lukijaan ja kantaa taas yhtä ylimääräistä laitetta mukanaan.

Kuulostaa näppärältä.

No, kun sähkökirjoja ei tarvitse painattaa tai kuljettaa, lukulaitteen ostaja pääsee varmaan nauttimaan edullisista kirjoista?

Ehei! Esimerkiksi elektroninen versio Jarkko Sipilän tuoreesta dekkarista maksaa 25,90 euroa. Saman teoksen saa pokkarina 7,90 eurolla ja kovakantisenakin 19 eurolla.

19.9.2010 10:52 | Huippuhetkiä, Methinks | 16 kommenttia

Yli meni ja ympäri kans

Sainpas ton 21. luvun loppuun. Oon jaaritellut vaikka mitä asiaankuulumatonta. Hirvittää kirjoittaa kamaa, jonka tietää myöhemmin editoivansa pois, mutta onpahan sit jotain mitä editoida.

52 796 sanaa, 140 sivua.

Seuraavaksi olisi edessä juonenkehittelyä loppuratkaisuja varten. Olen aikonut kirjoittaa joitain tapahtumia, joissa tulee ilmi tarpeelliset asenteet ja varaukset. Mutta en mä teekään niin, koska ei huvita kirjoittaa niitä. Miksi ketään huvittaisi lukea niitä? Mä hyppään suoraan niihin loppuratkaisuihin ja kuittaan nämä välivaiheet kasalla takaumia.

Que, que!

10.9.2010 11:15 | Huippuhetkiä, Juuret, Luova tuska | Jätä kommentti

Ihan normaalia

Esikoinen taas omalla tavallaan muistutti siitä, miten vinkeetä on, että äiti on kirjailija (ainakin tulossa sellaiseksi, mä en oikein vielä osaa sanoa itseäni kirjailijaksi). Oltiin näet lähdössä tuossa aiemmin illalla hänen luisteluharkkoihinsa, ja pakkasin mukaan Veljen vaimon kässärin. Edessä kun oli 50 minuuttia paikallaanistumista, ajattelin editoida sitä vähän itsekseni (en siis kuljettele sitä mukana leuhkiakseni).

Esikoinen puhui käsiksestä ihan kuin leivästä. Ai, otatko sä sun käsiksen mukaan? Mihin sä meinaat pakata sen käsiksen, kun se on niin iso? Aiotko sä lukea sitä käsistä silloin kun mä luistelen?

Normaalia, häh?

8.9.2010 19:48 | Huippuhetkiä, Pää | Jätä kommentti

Kuumempi kuin koskaan

Oon superjulkkis: pääsin Googlen ulkomuistiin ja sitä paitsi olen Blogilistalla kuumempi kuin koskaan! Lämpöä on kokonaista 5.0° – kun sitä kautta on tänään tullut viisi käyttäjää. Yauza!

Mut toi oli kyllä aika hauska toi Google. Mua on googletettu siis sen verran monta kertaa, että hakuruutuun tarjotaan mun nimeä listan alimpana, kun kirjoittaa “henna”.

Mua ylempänä tietysti on Henna Kalinainen-Kurhinen kaikilla nimillään, mut hei, goes without saying.

3.9.2010 14:16 | Huippuhetkiä, Stats | Jätä kommentti