Kauheista kliseistä on puhuttu viime viikkoina täällä blogissa aika paljon. Viimeksi Kaarasen Heikki kirjoitti:

“Toisinaan kliseiden välttely johtaa surkuhupaisuuteen, kun väkisin keksityt, uudet kielikuvat pomppivat tekstistä silmille ihan kuin kertoen: ‘katsokaa nyt! Minä keksin ihan ihkaoman kielikuvan ja tämä on kuulkaas hyvä!’”

Olen oikeen tosi vahvasti samaa mieltä: mieluummin hyvä klisee kuin omaperäinen mutta ontuva kielikuva!

Ja tässä pesee oikein ultimaalinen klisee:

Hyvää joulua kaikille tämän blogin lukijoille!

Uunin kellossa on kaksi minsaa aikaa, sitten on porkkanalaatikot valmiita ja kinkku pääsee paistumahan. Aamupalaksi söin graavisiikaleipää, iltapalaksi graavilohileipää, pesin saunan oven ja siivosin kodinhoitohuoneen, ja sitä paitsi eteisessä odottaa röykkiö lahjoja autoon pakatuksi tulemistaan – tahtoo siis sanoa, että on joululoman aika. Palataan taas pari kiloa pulskempana!