Mitä saa, jos sekoittaa Arktisen Banaanin ja Teoksen? Ehkä tussilla piirrettyä tuskataidetta. Tai hyvätasoista kirjallisuutta, joka myy kuin häkä. Vai?

Havaitsin tänään, että tällaista makumiksiä on mulle saatavilla perjantaina. Teoksen (siis sen Sofi Oksasen uuden lafkan) elokuussa jättänyt Timo Suo, entinen sikäläinen myyntipäällikkö ja toimitusjohtaja, on nyt näet Arktisen Banaanin myyntipäällikkö.

Ennen kuin musta tuli kir… siis, ennen kuin sain kustannussopimuksen (en osaa sanoa tota juttua vielä), en oikein tajunnut että kustantamoilla on erilaiset profiilit. Että Teos julkaisee taidetta tappiolla, että WSOY on paha, että Karisto on vähän kepeämpi, että Arktinen Banaani on pieni ja rohkea. Mä vaan hankin ja luin kirjoja piittaamatta kannen pikkupräntistä.

Mutta nyt mä tajuan enemmän. Ja nyt mun mielestä on mielenkiintoista kokea, mitä tästä yhtälöstä on lopputulemana, kun taiteen ja viihteen lonkerot kiedotaan yhteen.

Henkilökohtaisesti tää sitten on mielenkiintoista siksi, että perjantaina ilmeisesti saan tavata uuden, fiksun ihmisen. Just kun olin päässyt aika sinuiksi niiden nykyisten, fiksujen banaanilaisten kanssa, niin nyt pitää taas teeskennellä olevansa viisas ja vilmaattinen!

P.S. Niin että tosiaan, perjantaina Helsinkiin. Mua kuvataan kahdelle eri taholle lyhyen ajan sisällä kantakaupungin eri laidoissa. Oon yrittänyt pohtia, missä vaihtaisin vaatteita. Ehkä Stockan kahvilan vessassa? On sitä ennenkin siellä tehty.

P.P.S. Tuota ajatellessani muistin ilmaiset Minimoi-kortit, joita oli ennen (siis vuonna 1995) kahvilan vessan ovensuussa jaossa. Onko niitä vielä? Mä keräsin niitä ihan valtavat määrät.