Nyt olen sotkenut puurot ja vellit ihan totaalisesti, kun loikkasin Iltalehden kirjallisuusblogissani riipustelemaan yhteiskunnallisesta aiheesta eli perhesurmista. Oli eilisten otsikoiden johdosta niin sekavat tunnelmat, että halusin ottaa kantaa nimenomaan siellä ja useampien lukijoiden edessä.

Jutun pointti oli, että tehdään jotain eikä vaan pyydellä muita tekemään.

Tarkoituksena on ollut pitää kirjallisuusjutut siellä ja oman elämän sekalaiset asiat täällä omassa blogissa. Mutta joulun alla aloin pohtia myös käsityöblogin perustamista (olisi niiiin mukavaa esitellä omia aikaansaannoksia), mikä taas johti pohtimaan, miksi en voisi postailla käsityöaiheita tänne… paitsi ilmeisestä syystä eli siksi, että ei niitä täällä kuitenkaan kukaan ihastele Ja nyt sotkin siis pakkaa vielä entisestään.

No, olen joka tapauksessa pohtinut tämän oman blogin luonnetta paljon. Tekisi mieli ehkä avata oman arkielämän ajatuksia enemmän. Joulukuisessa Meidän perheen artikkelissa sitä tuli tehtyä ja minulle asti kantanut palaute höpöttelyistäni oli pelkästään positiivista.

Enemmän kuviakin haluaisin tänne blogiin lisäillä. Pääesteenä on huono kännykkäkamera. Jouduin vastikään hankkimaan uuden puhelimen, kun vanha tökki niin armottomasti, mutta tässä uudessa nokialaisessa on yllättäen huonompi kamera kuin 3-4 vuotta vanhassa edeltäjässään. Ei tahdo millään saada tarkkaa kuvaa ainakaan näin talvisin. Tavallinen digikamerakin meillä on, mutta vanhanpuoleinen sekin, joten kärsii samoista ongelmista – lisäksi muistikortin kanssa räpeltäminen tuottaa aina lisähaasteita.

No, käsityöblogia en kuitenkaan saa aikaiseksi ihan heti, joten postitan tänne suuren ylpeyteni aiheet: omin töppösormin tehdyt joululahjat kummi- ja sukulaislapsille sekä omille mukuloille.

Barbinvaatteet tilkkupussin antimista 4-vuotiaalle kummitytölle. Nukkelikka on vain mallina, se asuu pysyvästi meillä.

Lakanasetit ja pienet unikaverit lasten serkuille (2v ja 2kk). Syntyivät materiaaleista, jotka oli tullut vuosien aikana hankittua kangaslaatikoihin. Tekstiilitussi ja muutamat kirjontalangat tosin piti ostaa, mutta muuten kaikki löytyi kotikaapista, jopa pupun korvansisustat.

Ne ovat muuten noin 20 vuotta vanhaa kangasta, josta piti 1990-luvulla tehdä minulle kylpytakki. Kaverillani Maaritilla oli pehmoinen fleece-kylpytakki, ja kerran yökylässä ihastuin siihen. Kangas äidin kanssa hankittiin, muttei sitä koskaan tullut tehtyä, ja pari vuotta sitten se palautui sitten minun kangashyllyyn…

Piskuisen  pupun kaava on peräisin täältä.

Omillekin muksuille tein sitten barbinvaatteita samoista jämäkankaista. Vielä aatonaattonakin kone hurrasi. En tosin ehtinyt tehdä ihan niin paljon kuin olisin halunnut, joten turvauduin sitten noihin kuponkeihin, joilla saavat tilata lisää.