Työn alla

Karttelen nykyisin tätä blogia. Jollain lailla aika on ajanut blogien ohi, ainakin minun aikani. Lyhyemmät ja vähemmän vaivattomat päivitykset sopisivat paremmin elämäntilanteeseen. Perustinkin Jotain punaista -kässärille tuon Facebook-sivun, mutta nyt kun työn alla on ollut ja on yhä muita tekstejä, niille ei ole mitään seurantaa. Ja kuitenkin tykkäisin raportoida edistyksestä sekä itselleni että mahdollisesti siitä kiinnostuneille lukijoille.

Ideoita?

Työn alla tällä hetkellä, tässä järjestyksessä ovat:

  • Aikuisten romaanikäsikirjoitus Irti, joka ei muuten enää ole Irti vaan jotain muuta, koska se on muuttanut luonnettaan. Olen taas kerran purkanut sen palasiksi ja aloittanut alusta. Miehen mukaan tämä on sitten viimeinen kerta, kun sitä kirjoitan, kun parempaakin tekemistä kuulemma olisi! Kässäri on siis ollut työn alla jo viisi vuotta. Kustannussopimusta ei ole, mutta kannustusta uudelleenkirjoittamiseen kustantamosta päin kuitenkin. Panostan siihen nyt kesän ajan täysillä!
  • Äitini ja isäni sairastumisista ja kuolemasta kertova käsikirjoitus, jonka Tammi julkaisee vuoden 2016 alussa. Kustannustoimitus alkaa syksyllä, kesällä jo teen pieniä omia muokkauksia.
  • Miisa-sarjan kolmas osa, joka julkaistaan myös vuoden 2016 alussa Tammella. Kässäri valmistui toukokuussa ja toimitustyö tehdään syksyllä.
  • Miisa-sarjan neljättä osaa aloittelen joskus syksyllä, sillä tykkään tehdä ajoissa valmista tai ainakin puolivalmista! Neljäs osa julkaistaan todennäköisesti keväällä 2017, joten aikaa on, kunhan alkuun pääsen.
  • Syksyllä palaan myös mysteeriprojektiin, joka on jotain aivan uutta lukeville ja vähemmän lukeville naisille. Siitä ei ole mitään sopimuksia muille kuin projektissa mukana oleville naisille. Parin vuoden tauko projektista on auttanut hahmottamaan paremmin, mitä olemme tekemässä, mutta silti tähän liittyy tervettä jännitystä. Tuleeko siitä mitään? Tuleeko siitä hyvä? Olen tässä muutakin kuin kirjailija. Puhutaan siitä sitten joskus…
  • Tulevan vuoden aikana aloitan uudenkin mysteeriprojektin, joka suuntautuu samalle 9+ ryhmälle kuin Miisa-sarja. Siitä ei ole kustannussopimusta, mutta olisikohan oikein sanoa, että siitä on kustannusyhteisymmärrys?
  • Jotain punaista -romaani on pudonnut tärkeysjärjestyksessä näin alas! Mutta jollain lailla se on silti ”kakkosprojektini”, sillä joku aikuisten fiktiivinen romaani minulla on oltava koko ajan rakenneltavana. Joten, kunhan saan entisen Irtin pois käsistäni, Jotain punaista nousee taas humahtaen tärkeysjärjestyksessä.

    Eikä siinä vielä kaikki, sillä työvuoroon ovat tulossa myös:

  • Nuorille sekä nuorille aikuisille suuntautuva novellikokoelma, jonka ideasta tykkään aivan valtavasti. Teema liittyy tyttöihin ja… ei, enpä sanokaan enempää.
  • ”Kansainväliseksi läpimurtoromaaniksi” leimaamani työnimetön kässäri, jota olen jo takavuosina kirjoittanut noin 100 liuskan verran – mutta jota en silloisessa elämäntilanteessa vaan pystynyt jatkamaan. Se oli liian iso enkä minä ollut liian hyvä. Tämä tulee kirjoitusvuoroon sitten, kun Irti ja Jotain punaista ovat lepovuorossa (tai julkaistu!). Oikeastaan on sillä työnimi, mutta nimi itsessään paljastaa koko idean, jonka vielä haluan pitää salassa.
  • ”Finlandia-ehdokkaaksi” kutsumani työnimetön kässäri, johon olen joskus blogissani viitannut nimellä Vierivä kivi. Viime viikolla sain tätä koskevan vision, joka teki epämääräisestä ideasta kokonaisuuden.

    Pöytälaatikosta löytyy lisäksi:

  • Romaaniluonnostelma kolmen sukupolven oikeudesta elämään ja kuolemaan.
  • Luonnostelma surua käsittelevästä lastenkirjasta.
  • Luonnostelma sisarusten erilaisuutta käsittelevästä lastenkirjasta.
  • Idea poika-aiheisesta lastenkirjasarjasta (joista yksi on pään sisällä luonnosteltu).

Riittäisipä aikaa ja elinvuosia. Joku kirjailija varmaan pyörtyy listan lukiessaan ja useampikin nauraa…

No, nuorimmainenkin aloittaa päivähoidon syksyllä. Apurahoituksen, royaltien ja ennakoiden turvin olen varmistanut itselleni työtulon noin vuodeksi. Katsotaan sitten vuoden päästä, missä mennään tällä listalla (ja millaiseksi se on paisunut).

Hups!

Pop, pop

Pitkästä aikaa jaksoin selailla Googlea etsiäkseni Veljen vaimon mahdollisia uusia arvioita. Löysinkin kaksi: Mitä tuli luettua-bloggaaja ilmoittaa tykänneensä kovasti, Kolmas sana -blogisti puolestaan piti kirjaa ihan lohduttoman kamalana. Olenkohan muuten muistanut linkittää viimesyksyistä Lurun luvut -blogin arviota?

Mukavaa, että kirjaa vielä luetaan! Edelleen Veljen vaimo tuntuu olevan lainassa ihan kohtalaisesti ainakin kirjastojen nettisivujen mukaan – mutta toisaalta monessa hyllyssä se jo ehtii tovin viivähtääkin, ennen kuin joku taas nappaa mukaansa.

En ollut aikoihin lueskellut kritiikkejä eikä niitä ilmeisesti ole juuri tullutkaan. Tällä viikolla kuitenkin tuli katsastettua Anne T:n linkkaama Kirsin Kirjanurkan arvio Miinus seitsemän -jatkiksestani MeNaisissa. (Varmaan jopa punastuin, kun blogisti kirjoitti ostaneensa MN:n pääasiassa tuon jatkiksen takia, hih hih.) Onkohan jatkiksia koskaan ennen arvioitu kirjablogeissa? Etenkään ensimmäisen osan jälkeen? Hehee, ansio sekin!

Kritiikki on kummallista. Enemmän jokainen yksittäinen arvio kertoo minusta kirjoittajastaan kuin arvioinnin kohteesta – jokainen lukee tekstiä omien linssiensä läpi, poimii sieltä itselleen tärkeitä juonteita, yksityiskohtia ja teemoja. Sen sijaan yhdistettynä arvioista voi löytää isoja linjoja ja näin löytää myös kouriintuntuvia parantamisen kohteita omassa tekemisessä.

Mediakritiikeistähän joskus teinkin yhteenvedon ja hitusen viisastuin. Blogien eli ihan oikeiden lukijoiden osalta yhteenveto on vielä tekemättä. Kesähommiksi, ehkä?

Mutta toistaiseksi mun pää on niin hajanainen, että:

Pop, pop, and I don’t care!