Sanoja sanoja sanoja

Kuinkas sattuikaan, tietokoneeltani, kansiosta /kirjoittaminen/KIRJAT/ löytyi jo valmiiksi tiedosto nimeltä jotainpunaista.odt. Ei siinä paljon mitään ollut, jokunen idean tyvi, mutta ihan nollasta ei tarvinnut aloittaa.

Eikä muutenkaan, sillä Jotain punaista tosiaankin on kirjoittamani novellitrilogia vuodenvaihteesta 2009/10. Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon niin minulle itselleni kuin kirjailijaminälle, eikä muuten ihan vähäinen ollut se myötähäpeän määrä, joka tekstiä lukiessa kumpusi… Mutta hännän nostin pystyyn ja jatkan vaan. Tekstissä on edelleen hyvä näkökulma minulle tärkeään aiheeseen.

Ja ne saavutukset. Näpertelyä. Lukusuunnitelman tein jo eilen, tänään muokkasin. Kirjoitin yhden luvun ja piipertelin toisen parissa.

Pikkuisen jännittää. Osaisko sitä vai eikö. Romaanit ovat parhaita unelmina.

Sign O the Times

Mulla on alullaan, kesken tai kohtalaisen valmiina kahdeksan romaaniaihiota.

1. Irti, jota siis olen vaihteeksi alkanut kirjoittaa uudelleen.
Status: Vissiin kuudes (?) uudelleenkirjoituskerta menossa. Vaikea arvioida, paljonko tulee uudelleenkirjoitusta. Erotan joka tapauksessa vanhaa juonta kolmelle kertojalle ja kirjoitan paljon uutta.

2. Viimevuotinen NaNoWriMo-romaanini, joka ei työnimestään huolimatta ole scifiä vaan kertomus eräänlaisesta nykypäivän perhehelvetistä.
Status: Noin 40% tekstistä kirjoitettu, lopuista synopsis lähes valmiina. Tälle pitäisi keksiä joku työnimi. Tiedostolla on kyllä nimensä, mutta sen käyttäminen julkisesti on liian paljastavaa aiheesta.

3. Taitoluisteluaiheinen nuortenromaani.
Status: Noin 40% tekstistä kirjoitettu, lopuista synopsis valmiina. Tältäkin puuttuu työnimi.

4. Sukuromaani erään suvun noususta ja tuhosta, työnimellä Isältä pojalle. Aika tylsä nimi.
Status: Pieniä tekstinpätkiä ja pari ensimmäistä lukua mielessä hyvin valmiina. Juonisynopsis kohtalaisen pitkällä.

5. Jotain punaista -novellitrilogian laajennus romaaniksi.
Status: Paperilla ei vielä ole romaaniaihiota, mutta kolme novellia siis valmiina. Houkuttaa ajatus puolivalmiin tekstin muokkaamisesta – se on aina helpompaa kuin tyhjästä luominen.

6. MMM. Kertomus kolmesta naissukupolvesta, jotka pyristelevät irti toisistaan.
Status: Hyvin tarkka juonisynopsis ja pieniä tekstinpätkiä on olemassa. Kirjoittamisen voisi hyvin jo aloittaa, mutta toisaalta tuntuu, että kokonaisuus vaatisi vielä työstämistä.

7. Se tapahtui meille. Erittäin kunnianhimoinen viritelmä vaihtoehtoisesta elämästä.
Status: Ei kunnollista työnimeä. Juonisynopsis on lähinnä ohjeellinen. Olemassa on pieniä tekstinpätkiä sekä vakaa halu kirjoittaa tämä joskus. Ehkä aihe on liian omakohtainen voidakseni vielä aloittaa, pitää saada vähän etäisyyttä.

8. Työnimellä Vierivä kivi, toinen erittäin kunnianhimoinen ja yhteiskunnallisestikin merkittävä viritelmä siitä, miten yksi pieni päätös voi vaikuttaa monien ihmisten elämään.
Status: Ei synopsista, mutta hiukan tekstiä. Kaikkein keskeneräisin.

Lisäksi on olemassa pieniä tekstinalkuja, aihe- tai päähenkilötasolla liikkuvia tarinoita, pidempiäkin tekstikokoelmia ja epämääräisiä ideamössöjä, joista vielä joskus saattaa tulla jotain. Ainakin työnimillä 7 siskoa, Salla, Kotiinpaluu sekä Jumala.

Kaikki tarinat – vähintäänkin nuo erittelemäni – ovat minusta ehdottomasti kertomisen arvoisia. Itse asiassa haluaisin jo lukea kaikki ylläolevat kertomukset ja harmittaa, että minun pitää ne kirjoittaa.

Tekisi mieli kysyä blogin lukijoilta, mikä ylläolevista vaikuttaa mielenkiintoisimmalta – mutta en kysy. En kuitenkaan huomioisi mielipiteitä vaan tekisin vaan juuri sitä mitä huvittaa. Niin kuin aina.

Siis voi juma ja argh. Näin tekstiksi pantuna tämä tuntuu vielä kamalammalta. Sillä kolikon kääntöpuolihan on se, että minulla ei ole ollut käytännössä yhtään romaaneille omistettua työaikaa puoleen vuoteen, eikä sitä ole ihan heti näkyvissäkään. Koko alkuvuosi meni äidin asioita murehtiessa ja järjestellessä, ja vähäisen liikenevän ajan käytin MeNaisten jatkikseen. Nyt sitten on meneillään äitiysloma kotona neljän lapsen kanssa ja, kuten aiemmin sanottua, jälleen varsin ikävä siviilielämän ongelma, joka verottaa jaksamista.

Ehkä musta kasvaa tänä vuonna kirjailija… Ja ainakin miehen loma alkaa 1,5 viikon kuluttua.

Huomenna joka tapauksessa alkavat/jatkuvat EM-kisat sekä Suomessa että Puolassa ja Ukrainassa. Life’s buzzy. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

P.S. Tiedän kyllä, ettei ylläoleva video ole Princen Sign O The Times, mutta sekoitan aina nämä kaksi toisiinsa.