![[]](/uusileiska/grx/flowers.jpg)
Pohjalaisessa on tänään Veljen vaimon arvio, jonka olennaisimman osan poimin ystävällisesti tähän:
Esikoisromaaniksi teos on oikein mainio. Tarina juoksee jouhevasti ja pitää lukijan kynsissään.
Jee! Niin se tekeekin, olen samaa mieltä!
Muutoinkin kriitikko Mirjam Silvén tuntui lukeneen just sen tarinan, jonka olen kirjoittanut. Etukäteen en osannut kuvitella, kuinka mukavalta se tuntuu – tahi kuinka omituiselta se, jos lukija ei vaan löydä tarinan olennaisia osia. Tämä ilmiö on kaiketi vaan opeteltavana sietämään niin tarinankertojana, kirjoittajana kuin kirjailijana. Jos tarinaan muodostuu monenlaisia tasoja, niistä jokainen ei voi koskettaa kaikkia, koska kertomuksia luetaan aina oman elämänkokemuksen kautta.
Arvion lopussa mainitaan, että Henna Helmi Heinonen on yksi Pohjanmaan kirjamessujen esiintyjistä ensi viikonloppuna. Joo, totta! Esiinnyn Venny-lavalla lauantaina 16.4. klo 10:30. Toivottavasti sinne tulee edes joku, vaikka messujen tärkein haastateltava – Munamies – onkin läsnä vasta sunnuntaina…
Samalla ne lupaamani muutamat sanat viimeviikkoisista Jyväskylän kirjamessuista. Ne olivat suoranainen menestys, siis omalla nollamittapuullani. Sain signeerata yhteensä kuusi kirjaa (ja vain yhden ennestään tutulle Kanervalle, moi!) ja haastattelujani kuunteli yhteensä ainakin 50 ihmistä!
Edellisessä laskussa siis, kröhöm, mukana ovat myös ohikävelleet ihmiset, jotka pysähtyivät vähintään yhden kysymyksen ajaksi…
Mutta ihan oikeastikin puolen tunnin haastattelun Huviksi-lavalla kuunteli alusta loppuun ainakin 10 ihmistä. Erityisesti ilahduin eräästä nuoresta naisesta, joka istuskeli lavan edessä vähän pitkästyneen näköisenä ennen haastattelun alkua. Ajattelin, että hän varmaan odottelee jotain kaveriaan ja lähtee tuosta hetken päästä. Mutta kuuntelikin koko haastattelun ajan.
Niin sitä tulee tyhmälle ihmiselle hyvä mieli pienistä asioista… Vaasassa toivottavasti edessä on samanlainen huippumenestys! 
P.S. Jos se nuori nainen lukee tätä, niin moi ja kiitti!
Onpa muuten paljon noita kirjamessuja nykyään.
Joskus tyhmänä kuvittelin, että Suomessa on vaan Helsigin ja Turun. Oulussakin on jotkut kirjamessut. Lisää messuja, joista voi katkeroitua, kun en saa kutsua. ;->
Olen kyllä samaa mieltä Pohjalaisen kriitikon kanssa, Veljen vaimo oli sujuvasti kirjoitettu hyvä esikoiskirja. Paljon olit saanut mukaan henkilöitä, lopultahan kaikki kietoutuikin sitten yhden ja saman perheen ympärille. Ehkä vielä jatkoa seuraa… Varsinaista arvostelua en ole saanut aikaiseksi siitä huolimatta, että sain kirjan luettavakseni, mistä vielä suurkiitos! Olen kyllä kertonut kirjastasi pariin otteeseen blogissani. Menestystä edelleen!
Hieno juttu Henna. Hauska nähdä, että arvosteluja tippuu edelleen. Kuinkahan kauan niitä voi vielä tulla (siis näitä lehdissä julkaistavia) kirjan julkaisemisen jälkeen?
Sirkka, kiitos
Maija, samassa harhaluulossa olen minäkin joskus ollut. Tänä vuonna tosiaan on ollut kirjamessut ainakin Lahdessa ja Jyväskylässä, ensi viikonloppuna siis Vaasassa, elokuussa Oulussa ja sitten syksyllä Turussa sekä Helsingissä.
Jyväskylän messut olivat tietty paljon pienemmät kuin Helsingin, mutta minusta niillä oli hyvä tunnelma. Menen toistekin, jos pyydellään (tai siis: jos kustantamo minut sinne järjestää, sillä niin kai tuo homma toimii?).
Hannalle vielä: Eikö niitä aika kauan voi tulla? Ainakin paikallisessa lehdessä on vielä ajoittain vuonna 2010 julkaistujen kirjojen arvioita.
HS:ssa ei ole ollut Veljen vaimon arviota, eikä tietääkseni missään Pohjois-Suomen lehdistä (Kaleva, Lapin kansa, Pohjolan sanomat). Myöskään Turun Sanomat ei tietääkseni oo julkaissut arviota. Nämä sanomalehtipuolella, jota pystyy jotenkuten seuraamaan Kritiikkiportin kautta (tosin sinne näyttää päivittyvän vain osa lehdistä, ei esim. Aamulehti).
Aikakauslehtien arvioista en tiedä muita kuin MeNaiset, vaikka tiedän kirjan lähteneen moneen paikkaan. Ei köyhällä kirjailijalla ole varaa ostaa kaikkia lehtiä kuukausittain kirja-arvion perässä… eikä perheenäidillä aikaa lukea niitä
Jos joku on huomannut arvion Veljen vaimosta, joka on multa mennyt ohi, saapi kertoa oikein mielellään!
Tiedän jossain askartelulehdessä olleen Mari Mörön kirjoittama arvio. Eräs ystäväni sen oli lukenut ja ilmaisi asian, että “se oli aika heeehhehehhehe”. En sitten viitsinyt hankkia itselleni…
Myös Ylioppilaslehdessä oli joku pieni lyttäys, ainoa asia joka jäi mieleen oli että kirjoittajan mielestä Veljen vaimo oli kevyt kuin “macaron-leivos”. Se menee samaan kategoriaan Savon Sanomien “puuterinkevyen” kanssa – molemmilla arvioijilla on ollut niin kova himo mollata kirjaa ettei ole edes ajateltu, mitä muita ulottuvuuksia sanavalinnalla on. Macaronit ja puuterinkevyt vievät menestyvien naisten chick lit -maailmaan, mikä on kaukana Veljen vaimosta. Osuvampaa olisi ollut luonnehtia Veljen vaimoa vaikka “tavalliseksi kuin korvapuusti”.
Hmm, eikö tämä päivity enää???
Joko olet lukenut kirjani